Keltaisuus

Keltaisuus, eli icterus, on ihon sekä silmien valkuaisen kellertävän värinen muutoksia johtuen veressä olevien bilirubiinin pitoisuuden noususta. Se on oire, ei sairaus itsessään. Bilirubiinia syntyy punasolujen hajoamisesta, maksa muuttaa sen vesiliukoiseen muotoon ja erittää sapen mukana suolistoon. Kun prosessi epäonnistuu, bilirubiinia kertyy ja ilmenee keltaisuutena.

Keltaisuus jaetaan yleisesti kolmeen päätyyppiin sen mukaan, missä vaiheessa bilirubiiniprosessi häiriintyy: ennen maksan konjugointia tapahtuva hemolyysi, maksan konjugointikyvyn tai maksan toiminnan häiriö, sekä sappitiehyeen tukkiminen tai sappien erityksen häiriö (posthepatisellinen).

Oireisiin kuuluu keltaisuus iholla ja silmien sidekalvoilla, tumma virtsa, vaalea ulosteo sekä kutina. Muita oireita voivat olla vatsakipu, kuume tai yleinen väsymys riippuen taustalla olevasta syystä. Neonataalisessa keltaisuudessa vastasyntyneillä tilapäinen keltaisuus on yleistä ja useimmiten hyvänlaatuista, mutta erittäin korkeat bilirubiinipitoisuudet voivat vaatia hoitoa.

Diagnoosi perustuu kliinisiin löydöksiin sekä laboratoriokokeisiin: kokonaisbilirubiinilukema sekä sen osuus konjugoituneena ja epäsuorana bilirubiinina, maksan toimintakokeet (ALT, AST, ALP, GGT) sekä tarvittaessa kuvantaminen sappitiehyeiden tarkastelemiseksi. Neonataaleilla seuranta ja fototerapia voivat olla tarpeen.

Hoito keskittyy taustalla olevan syyn hoitoon. Joissakin tapauksissa voidaan tarvita erityishoitoa, kuten sappitiehyeiden tukosten poistoa tai maksasairauksien hoitoa. Ennuste riippuu taustalla olevasta syystä, mutta keltaisuus paranee useimmiten, kun oireen aiheuttava tekijä hoidetaan. Neonataalisessa keltaisuudessa seuranta on tärkeää vaaratason vuoksi.