tricresylfosfaatti

Tricresylfosfaatti (TCP) on ryhmä organofosfaattisia estereitä, joiden kolme cresyl-ryhmää ovat kiinnittyneinä fosforiatomiin. Yleisimpiä koostumuksia ovat tri-ortho-cresylfosfaatti (TOCP) sekä muut cresyl-derivaatit, joista muodostuu seoksia. TCP:tä valmistetaan reagoimalla fosforili- tai fosforihappotartuntoja cresyl- alkoholien kanssa.

Käyttökohteet ja riippuvuudet on laskettu vanhoihin prosesseihin. TCP on toiminut plastisaattorina PVC-muoveissa sekä lisäaineena erilaisissa öljyissä, voiteluaineissa,leen yli- ja pinta-ominaisuuksien parantamisessa sekä joidenkin palonesto- ja coatings-tuotteiden ainesosana. Tunnetut isomeerit voivat vaihdella myrkyllisyyden ja toksisuuden suhteen, mikä heijastuu sekä työ- että ympäristöturvallisuuskysymyksiin.

Toksikologia ja terveysriskit voivat vaihdella isomeerien mukaan. TOCP:n ja joidenkin TCP-derivaatien on osoitettu aiheuttavan organofosfaattien aiheuttamaa viivästynyttä neuropatiaa (OPIDN) sekä mahdollisia akuutteja vaikutuksia. Vaikutusmekanismi liittyy hermoston entsyymien toiminnan häiriöihin, ja oireet voivat ilmetä useiden päivien–viikkojen kuluttua altistumisesta. Siksi TCP-derivaatit ovat saaneet erityistä huoltoa sekä työperäisissä että ympäristöön liittyvissä altistumistilanteissa.

Säilytys ja turvallisuus: käsitellään haitallisina aineina, jotka voivat aiheuttaa iho- tai hengitystieallergioita sekä hermostollisia vaikutuksia suurina pitoisuuksina. Käytännön varotoimet sisältävät kalvo- ja henkilösuojainten käytön, riittävän ilmanvaihdon ja asianmukaisen hävittämisen tai keräämisen jätteenä haitallisena aineena. Ympäristövaikutuksiltaan TCP-derivaatit voivat kerääntyä maaperään ja vesistöihin; tarvitaan asianmukaisia,näennäisiä rajoituksia ja valvontaa.

Historian valossa TCP on saanut huomiota erityisesti aiemmin käytettyinä plastiisaattoreina sekä sitä koskevina turvallisuus- ja terveyskysymyksinä. Nykyiset käyttötavat ovat rajoitettuja ja säädeltyjä, johtuen toksisuudesta ja mahdollisista pitkäaikaisista terveysvaikutuksista.