transaktiojohtaminen

Transaktiojohtaminen on johtamistapa, jossa johtaja ja seuraajat muodostavat vuorovaikutuksen resurssien ja tavoitteiden ympärille. Siitä hyötyvät erityisesti selkeästi määritellyt tehtävät, odotukset ja palkkiojärjestelmä: kun työn suoritus vastaa sovittuja kriteerejä, seuraajat saavat palkkioita tai etuja, ja poikkeamat pyritään korjaamaan nopeasti. Lähtökohtana on suoritusperusteinen vaihtosuhde, jossa johtaja tarjoaa palkintoja tai palkitsemista seurauksia, kun tavoitteet täyttyvät.

Keskeisiin elementteihin kuuluvat ohjattu päätöksenteko, tavoitteiden määrittäminen sekä palautejärjestelmät. Transaktiojohtamisessa käytetään muun muassa palkkioihin ja rangaistuksiin perustuvia kannustimia sekä poikkeusten hallintaa: aktiivisesti puututaan epäkohtiin ja epäilyksiin ennen kuin ne laajenevat, tai reagoidaan vasta, kun poikkeamat ovat ilmeisiä. Tämän lisäksi korostuu varmistus siitä, että työt suoritetaan aikataulussa ja standardien mukaisesti.

Teoreettisesti transaktiojohtaminen juontaa juurensa James MacGregor Burnsin 1978 tutkimuksesta, jossa hän eroitti transaktiivisen ja transformaation johtamisen. Bernard Bass laajensi ja systematisoi käsitteen sekä muodollisesti erotteli transaktiivisen johtamisen eri mekanismit. Transaktiojohtaminen on siten osa laajempaa johtamisteoriaa, joka myös voi täydentyä transformaatiotavoitteilla, joissa johtaja pyrkii muuttamaan arvoja, motivaatiota ja organisaation kulttuuria.

Soveltuvuus ja rajoitteet vaihtelevat kontekstin mukaan. Transaktiojohtaminen toimii hyvin yksinkertaisissa, toistuvissa ja tarkasti mitattavissa tehtävissä sekä ympäristöissä, joissa tarvitaan tehokasta suoritusvalvontaa. Rajoitteina se voi rajoittaa luovuutta ja pitkäjänteistä sitoutumista, ja epäonnistuessaan voi johtaa alisuorittamiseen tai ihmisten motivaation heikkenemiseen, erityisesti dynaamisissa tai muutoskyvyltään vaativissa organisaatioissa.