tietokantatyyppejä

Tietokantatyyppejä käsitellään, jotta data tallennetaan, haetaan ja hallitaan tehokkaasti. Yleisesti ne jaotellaan relaatiotietokantoihin (RDBMS) sekä NoSQL-tietokantoihin, joihin sisältyy useita malleja. Lisäksi on erikoistuneita ratkaisuja, jotka sopivat erityisiin käyttötapauksiin. Valinta riippuu datan rakenteesta, kyselyjen tyypistä sekä tarpeesta toteuttaa konsistenssia, saatavuutta ja skaalautuvuutta.

Relaatiotietokannat käyttävät SQL-kieltä, tallentavat tiedot taulukoihin ja muodostavat suhteita toisiinsa. Ne painottavat vahvaa eheyttä ja transaktioiden ACID-ominaisuuksia. Tällaiset järjestelmät soveltuvat erityisesti rakenteiselle datalle sekä monimutkaisille kyselyille ja liiketoimintaprosessien tukemiselle. Esimerkkejä ovat MySQL, PostgreSQL, Oracle ja Microsoft SQL Server.

NoSQL-tietokannat kattavat useita malleja: avain-arvo -tallennus, dokumentti-tietokannat, kolumni- tai laajemmin column-family sekä graafitietokannat. NoSQL-järjestelmät tarjoavat usein suurempaa skaalautuvuutta ja joustavuutta skeemalle sekä eventual consistency -mallin tai eriasteisen konsistenssin hyödyt. Niillä on vahvuuksia suurten datamäärien ja nopeiden kirjoitus- ja lukuoperaatioiden tukemisessa. Esimerkkejä: Redis (avain-arvo), MongoDB tai CouchDB (dokumentit), Cassandra/HBase (kolumni) sekä Neo4j (graafi).

Nykyään käytetään myös muita ratkaisuja, kuten aikasarjatietokantoja sekä NewSQL-tietokantoja, jotka pyrkivät yhdistämään NoSQL-tyyppisen skaalautuvuuden relaatiotietokantojen eheystavoitteisiin. Monissa järjestelmissä on hybridiarkkitehtuuri, jossa eri tietokantatyyppejä hyödynnetään kunkin osa-alueen tarpeisiin. Valintaan vaikuttavat datan rakenne, kyselyt sekä haluttu konsistenssi, saatavuus, skaalautuvuus ja kokonaiskustannukset.