NoSQLjärjestelmät

NoSQL-järjestelmät ovat tietokantoja, jotka poikkeavat perinteisistä relaatiotietokannoista. Ne korostavat joustavuutta, suurta skaalautuvuutta ja kykyä käsitellä suuria määriä erilaista dataa ilman tiukkaa skeemaa. Usein NoSQL-tietokannat tukevat horisontaalista skaalausta, ja data voidaan jakaa useille palvelimille (sharding) sekä replikoida korkean käytettävyyden takaamiseksi.

NoSQL-järjestelmät jaetaan yleisesti neljään päätyyppiin: avain-arvo-tietokantoihin, dokumenttivarastoihin, leveä-sarakkeisiin perustuviin varastoihin (wide-column stores) sekä graafitietokantoihin. Avain-arvo -järjestelmät, kuten Redis, ovat nopeita välimuistitarkoituksiin ja yksinkertaisiin kirjoitus- ja hakutoimintoihin. Dokumenttivarastot, kuten MongoDB ja CouchDB, tallentavat joustavasti rakenteelliset dokumentit. Leveä-sarakevarastot, kuten Cassandra ja HBase, on suunniteltu suurille kirjoitus- ja lukumäärille. Graafitietokannat, kuten Neo4j ja ArangoDB, ovat erityisen hyviä monimutkaisten verkosto- ja suhteiskyselyiden kannalta.

Monet järjestelmät ovat skeemattomia tai semiskeemattomia, mikä helpottaa datamallien muutoksia. Konsistenssi vaihtelee: CAP-teoreeman puitteissa jotkut järjestelmät painottavat saatavuutta ja eventual-consistencyä, toiset tukevat vahvempaa ACID-konsistenssia tietyissä tapauksissa. Osa NoSQL-DB:istä tukee useita tietomalleja (multi-model).

NoSQL-järjestelmät ovat yleisiä verkkopalveluissa, sisällönhallinnassa, reaaliaikaisessa analytiikassa sekä suurten tapahtumamäärien käsittelyssä. Niiden etuja ovat skaalautuvuus ja joustavuus, mutta ne voivat olla vähemmän vahvoja monimutkaisessa transaktiosta ja joins-tyyppisissä operaatioissa verrattuna perinteisiin relaatiotietokantoihin.