relaatiotietokannoista

Relaatiotietokannat ovat tietokantoja, jotka tallentavat tiedot taulukoihin (relaatioihin). Jokaisessa taulukossa on rivejä ja sarakkeita, rivit edustavat entiteettejä ja sarakkeet niiden attribuutteja. Taulut voivat liittyä toisiinsa avainarvojen avulla: pääavain (primary key) yksilöi rivin ja vierasavain (foreign key) luo viittauksen toiseen taulukkoon. Relaatiomallin idean kehitti E. F. Codd vuonna 1970-luvulla. SQL (Structured Query Language) on yleisesti käytetty kysely- ja hallintakieli, ja monet tietokantajärjestelmät noudattavat ISO/IEC-standardeja.

Keskeisiä ominaisuuksia ovat tietojen eheys ja johdonmukaisuus: ACID-transaktiot takaavat atomisuuden, konsistenssin, eristäytymisen ja pysyvyyden. Tietokanta suunnitellaan normaalisoinnin kautta: 1NF, 2NF ja 3NF vähentävät redundanssia ja päällekkäisyyksiä. Rajoitteita voivat olla suurten liittymien suorituskyky sekä haasteet skaalaamisessa suurten, hajautettujen datamäärien kanssa. Modernit RDBMS-arkkitehtuurit käyttävät esimerkiksi MVCC:tä sekä hajautettua tallennusta.

Relaatiotietokantoja käytetään laajalti OLTP-sovelluksissa, kuten pankkitoiminnassa, liiketoimintaprosesseissa ja verkkokaupoissa sekä monissa yritysjärjestelmissä. Tunnetuimpia järjestelmiä ovat PostgreSQL, MySQL, Oracle, Microsoft SQL Server sekä lukuisat sulautetut ratkaisut. Verrattuna NoSQL-tietokantoihin, relaatiotietokannat tarjoavat yleensä tiukemman skeeman, vahvemman tietojen eheydentämän hallinnan ja tehokkaat ad hoc -kyselyt.

Tietokantasuunnittelussa relaatiomallit määrittelevät datan rakenteen ja viittaukset, mikä mahdollistaa joustavan raportoinnin sekä luotettavan analysoinnin.