Relaatiotietokantoja

Relatiotietokanta tarkoittaa tietokantajärjestelmää, joka noudattaa relaatiomallia. Tiedot tallennetaan tauluina, joita kutsutaan relaatioksi. Kukin taulu koostuu riveistä (tuplet) ja sarakkeista (attribuutit). Jokaisella sarakkeella on määritelty tietotyyppi tai domain, ja taulun rivit ovat yksilöllisiä määritellyn ensisijaisen avaimen avulla. Avain- ja viiteyhteydet mahdollistavat taulujen välisen linkkautumisen ja tiedon eheyttä.

Keskeiset käsitteet ovat ensisijainen avain (primary key), vierasavain (foreign key) sekä mahdolliset kandidaat- tai moniavainet. Ensimäisen avaimen avulla taulun rivit ovat yksilöllisiä, ja vierasavain viittaa toisen taulun avaimiin, mikä mahdollistaa relaatiot eri taulujen välillä. Relaatiot voidaan yhdistää operaationa liittymällä (JOIN); lisäksi käytetään projisointia ja suodattuja hakujen suorittamiseen.

Normalisointi on prosessi, jolla relaatiot ryhmitellään useampiin tauluihin siten, että tieto minimoidaan päällekkäisyydet ja päivitysten ankerointi. Yleisimmät vakiot ovat 1NF, 2NF ja 3NF sekä BCNF. Normalisointi parantaa eheyttä ja muunnettavuutta, mutta voi vaikuttaa kyselyiden monimutkaisuuteen ja suorituskykyyn; tämän vuoksi käytetään usein harkittua denormalisointia sekä indeksointia.

SQL on yleisin kysely- ja muokkauskieli relatiotietokannoille. Se kattaa DDL-komennot (esimerkiksi CREATE, ALTER) sekä DML-komennot (SELECT, INSERT, UPDATE, DELETE). Transaktiot tarjoavat ACID-ominaisuudet: atomisuus, johdonmukaisuus, eristys ja kestävyys, mikä takaa luotettavat ja integrityyn perustuvat päivitykset.

Relatiotietokannat soveltuvat hyvin rakenteellisesti määriteltyjen, välttämättömien suhteiden ja operatiivisen tiedon hallintaan, kuten varastointiin, laskutukseen ja asiakastietoihin. Ne ovat laajasti käytössä erilaisissa yritys-, teollisuus- ja verkkopalvelujärjestelmissä.