tekstiilituotannon

Tekstiilituotanto kattaa kuitujen hankinnan, niiden muokkaamisen langoiksi tai suoraan kankaiksi sekä lopullisen kankaan valmistuksen ja viimeistelyn. Prosessi vaihtelee kuidun mukaan, mutta yleisesti siihen kuuluu kuidun käsittely, langan valmistus, kankaan muodostaminen sekä lopuksi leikkaaminen, ompelu ja erilaiset viimeistelyt. Valmiit kankaat käyvät läpi värjäyksen, painatuksen sekä muita kestävyyteen ja käyttötarkoitukseen liittyviä käsittelyjä ennen pakkaamista ja jakelua.

Raaka-aineet jaotellaan luonnonkuituihin (puuvilla, villa, pellava, hamppu) sekä keinokuituihin (polyesteri, polyamidi, viskoosi ja kierrätyskuidut). Kuitujen valinta vaikuttaa tuotteen ominaisuuksiin sekä ympäristövaikutuksiin. Viimeaikaisesti kierrätyskuidut ja vastuulliset viljely- ja tuotantokäytännöt ovat yleistyneet.

Keskeiset tuotantomenetelmät ovat kudonta ja neulonta. Kudonta rakentaa kankaan yhdistämällä lankoja eri tavoin, kun taas neulonta muodostaa kankaan silmukoilla. Valmis kangas käy läpi värjäystä, painatusta sekä viimeistelyjä kuten venyvyyden, kutistumisen ja pinnan käsittelyä. Nykyinen teollisuus hyödyntää yhä enemmän automaatiota ja digitaalista suunnittelua tehokkuuden parantamiseksi.

Maailmanlaajuisesti suurimmat tekstiilituotannon maat ovat Kiina, Intia, Bangladesh ja Vietnam. Suomen tekstiilituotanto on pienimuotoista ja keskittynyt erikoistuotteisiin, kuten teknisiin tekstiileihin sekä kierrätyskuiduista valmistettuihin ratkaisuihin.

Ympäristövaikutukset liittyvät vedenkulutukseen, kemikaalien käyttöön ja energiankulutukseen. Kestävyyden edistämiseksi käytetään kierrätyskuituja, ympäristöystävällisiä värjäys- ja viimeistelymenetelmiä sekä kierrätyksen ja suljetun kierron ratkaisuja. Kansainväliset standardit ja toimet, kuten OEKO-TEX, GOTS ja REACH, ohjaavat tuotannon vastuullisuutta.