teknologiapolitiikka

Teknologiapolitiikka on julkisen politiikan ala, joka pyrkii vaikuttamaan teknologian kehitykseen, levitykseen ja käyttöön valtio- ja yhteiskuntaorganisaatioissa. Se yhdistää tutkimus- ja innovaatiopolitiikan, digitaalisen infrastruktuurin kehittämisen, datan käyttöä koskevat säännöt, standardoinnin sekä sääntelyn. Tekijöitä ovat valtio, ministeriöt, virastot, korkeakoulut, tutkimuslaitokset, yritykset sekä kansalaisjärjestöt ja kansainväliset organisaatiot.

Tavoitteet voivat sisältää tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantamisen, talouskasvun tukemisen, kestävän kehityksen edistämisen, turvallisuuden sekä yksityisyyden ja eettisyyden turvaamisen. Keinovalikoima kattaa tutkimus- ja kehitysrahoituksen, verokannustimet, julkiset hankinnat, sääntelyn ja standardoinnin, julkisen–yksityisen kumppanuuden sekä infrastruktuuri-investoinnit ja tekoälyn sekä digitalisaation hallinnan.

Kontekstina teknologiapolitiikka vaihtelee maittain, mutta siihen vaikuttavat sekä kansallinen strategia että kansainväliset kehykset. Euroopan unionin tasolla teknologiapolitiikkaan vaikuttavat ohjelmien, säädösten ja asetusten kautta, kuten tietosuojaan ja tekoälyä koskevien säädösten kautta.

Teknologiapolitiikan haasteisiin kuuluvat nopea teknologinen kehitys, innovaatioiden ja yhteiskunnan tarpeiden tasapaino, digitaalinen kuilu, tietosuoja, kyberturvallisuus sekä kansainvälinen yhteistyö. Tulevaisuuden suuntauksia ovat avoin tiede ja datatalous, vastuullinen innovaatio sekä vihreiden ja kestävien teknologioiden tukeminen.

Katso myös innovaatiopolitiikka, digitalisaatio, tekoälypolitiikka sekä datan hallinta.