taajuussuhteet

Taajuussuhteet ovat kahden tai useamman taajuuden välinen suhde, jonka voi ilmaista f1:f2 -muodossa. Ne kuvaavat miten taajuudet liittyvät toisiinsa ja millaisia rakenteita ne muodostavat äänissä, signaaleissa ja teknisissä järjestelmissä. Taajuussuhteita tarkastellaan erityisesti musiikin, akustiikan ja elektronisen signaalinkäsittelyn yhteydessä.

Musiikissa taajuussuhteet määrittävät intervalleja ja konsonanssia. Monien sointujen ja sävellysten taustalla ovat pienet kokonaislukujen suhdeluvut. Esimerkkejä ovat oktaavi 2:1, kvintti 3:2, kvartti 4:3 sekä suuri ters 5:4 ja pienet ters 6:5. Eri viritysjärjestelmät käyttävät näitä suhteita eri tavoin: just intonation -virityksessä pyritään säilyttämään tarkat pienet luvut, kun taas equal temperament jakaa oktavin tasaisesti 12 osaan, jolloin täydellisiä pieniä suhteita ei aina säilytetä.

Akustiikassa taajuussuhteet liittyvät resonansseihin ja yleiseen äänenmuodostukseen. Jokaisella soittimella ja tilalla on tietyt luonnolliset taajuudet sekä niiden ylätaajuudet, joita kutsutaan harmoniseksi sarjaksi. Kun kaksi taajuutta ovat lähellä toisiaan, syntyy lyöntitaajuus eli beat-ilmiö, jonka taajuus on näiden erotus f1−f2.

Elektroninen signaalinkäsittely hyödyntää taajuussuhteita sekoittamisessa, suodatuksessa ja moduloinnissa. Esimerkiksi heterodynoinnissa kaksi taajuutta yhdistyy muodostaen summan ja erotuksen taajuuksia, mikä on olennainen ilmiö radiolähetyksissä ja mittausjärjestelmissä.

Taajuussuhteet ovat keskeinen käsite sekä äänialalla että teknisissä sovelluksissa, koska ne kuvaavat miten taajuudet vuorovaikuttavat ja miten ne vaikuttavat kuultavaan väriin ja signaalin käytettävyyteen.