säätelemisessä

Säätelemisessä on käsite, jolla tarkoitetaan sääntöjen, standardien ja toimintatapojen luomista sekä niiden soveltamista ja valvontaa yhteiskunnassa. Tavoitteena on turvata turvallisuus ja terveys, edistää oikeudenmukaisuutta ja kilpailukykyä sekä varmistaa toiminnan kestävää kehitystä. Säätelemisen kohteita ovat muun muassa talous, ympäristö, terveys, turvallisuus ja teknologia.

Prosessi koostuu suunnittelusta, kuulemisesta, vaikutusten arvioinnista, sääntöjen hyväksymisestä ja toimeenpanosta sekä valvonnasta ja seuraamusten toteuttamisesta. Säätelemistä voidaan tarkastella sekä ex ante -periaatteen kautta (ennakoiva sääntely) että ex post -periaatteen kautta (sääntöjen soveltamisen jälkeinen seuranta ja korjaavat toimet).

Käytännössä säätelemiseen liittyy erilaisia keinoja. Lainsäädäntö ja viranomaismääräykset antavat sitovia velvoitteita; standardit ja suositukset ohjaavat toimintaa ilman pakkoa; markkinataloudelliset instrumentit, kuten lisensointi, verotus ja kannustinjärjestelmät, voivat ohjata käyttäytymistä. Sääntelyä toteuttavat usein kansalliset viranomaiset sekä kansainväliset ja EU-virastot.

Hyödyt ovat kuluttajansuojan, turvallisuuden ja ympäristönsuojelun parantamisessa sekä markkinoiden toimivuuden ja tasapuolisen kilpailun edistämisessä. Haasteisiin kuuluu kustannukset ja byrokratia, sääntelyn jatkuva muuttuminen sekä mahdollinen väärä soveltaminen tai vaikutus ulkopuolisiin eturyhmiin.

Esimerkkejä Suomessa ja EU:n kontekstissa ovat tietosuoja-asetukset (GDPR), ympäristön- ja turvallisuussäädökset sekä finanssitoiminnan valvonta. Säätelemiseen liittyy jatkuva tasapainottelu viranomaisten, yritysten ja kansalaisten etujen välillä, ja sen kehittämistä tutkitaan hallintotieteessä ja sääntelyteoriassa.