sääriluuhun

Sääriluuhun (tibia) on säären suurin ja keskimmäinen pitkä luu. Se sijaitsee säären mediallisessa osassa ja kantaa suurimman osan kehon painosta yhdessä fibulan kanssa. Tibia muodostaa polvinivelen alapuolella nivelen, joka kestää suuria kuormituksia, sekä nilkan alueen tukikohdan.

Proksimaalisesti tibia liittyy femurukseen polvinivelessä ja muodostaa tibial plateauin, joka johtaa polvinivelen kuormituksen jakautumiseen. Distalisti tibia artikuloi talukseen nilkassa ja yhdistyy fibulaan, mikä tuo nilkalle vakauden. Luun pinnat ovat nivelkohdissa nivelrakoineen ja rustoineen. Kuvassa tibia kantaa suurimman osan kehon painosta ja mahdollistaa polven ja nilkan liikkeet.

Rakenteeltaan tibia on pitkä luu, jonka runko koostuu pääosin kovasta kortikaaliluusta ja luuydintä sisältävästä ontelosta. Kasvuikäisessä luussa on kasvulevyjä (epifyysilevyt), jotka mahdollistavat luiden pituuskasvun; aikuisilla kasvulevyt ovat kiinnekohtia, kun kasvaminen on päättynyt. Luu saa verta periosteumin ja muita verisuonitusreittejä pitkin, ja hermotus kulkee ympäröivien pehmytkudosten sekä luun sisäisen hermostokudoksen kautta.

Kliinisesti sääriluuhun liittyvät vammat ovat yleisiä ja keskeisiä hoitoa vaativia aiheita. Tibian murtumat voivat syntyä liikenneonnettomuuksissa, kaatumisissa tai suurten voimien altistuessa. Hoito riippuu murtuman tyypistä ja voi sisältää immobilisoinnin, kipsihoidon tai kirurgisen korjauksen. Parantuminen kestää useista viikoista useisiin kuukausiin, ja palautuminen vaihtelee vamman vakavuuden, potilaan iän ja hoitomenetelmien mukaan. Muita säänteleviä ongelmia voivat olla rasitusvammat sääressä (medial tibial stress syndrome) sekä harvinaisemmat infektiot tai osteoporoosista johtuvat haasteet vanhemmalla väestöllä.