luuydintä

Luuydin on luun sisäosassa sijaitseva pehmeä kudos, jossa tapahtuu veren muodostus, eli hematopoiesi. Siihen erottuu kaksi päämuotoa: punainen luuydin ja keltainen luuydin. Punainen luuydin on aktiivinen veren muodostuksesta vastaava kudos, josta syntyvät punasolut, valkosolut ja verihiutaleet. Keltainen luuydin koostuu suurelta osin rasvakudoksesta, eikä se normaalisti osallistu verisolujen tuotantoon, mutta se voi muuttua punaiseksi erityistarpeiden mukaan.

Sijainti ja kehitys: lapsilla punainen luuydin löytyy laajasti luustosta; aikuisilla sitä on eniten lantiossa, sternumissa, kylkiluiden alueilla sekä selkärangan ja reisilihasten läheisyydessä, kun taas pitkien luiden keskiosissa on pääasiassa keltainen luuydin.

Toiminta: punainen luuydin sisältää hematopoieettisia kantasoluja, jotka erilaistuvat kahteen päälinjaan: myeloidiseen ja lymfoidiseen. Myeloidinen linja muodostaa punasoluja, verihiutaleita sekä suurimman osan valkosoluista; lymfoidinen linja tuottaa immuunijärjestelmän soluja, kuten lymfosyyttejä. Luuydintä ympäröivät tukisoluverkosto ja verisuonet; keltainen luuydin koostuu suurelta osin rasvakudoksesta.

Kliininen merkitys: Luuytimen toimintahäiriöt voivat heikentää veren muodostusta ja johtaa anemiaan, infektioihin tai verisyöpäsairauksiin kuten leukemiaan. Diagnostiikassa käytetään luuytimen biopatiaa sekä verimäärien tutkimusta; hoitoihin voivat kuulua kemoterapia, sädehoito ja hematopoieettisten kantasolujen siirto.