valkosolut

Valkosolut, eli leukosyytit, ovat immuunipuolustukseen osallistuvia soluja. Niitä on veressä ja kudoksissa, ja ne syntyvät pääasiassa luuytimen kantasoluista. Valkosolujen tehtävänä on tunnistaa taudinaiheuttajia, torjua infektioita ja säädellä tulehdusreaktioita. Ne voivat liikkua verenkierrosta kudoksiin diapedesin avulla ja vastata paikallisesti kehittyviin infektiokohtiin kemotaktisten signaalien avulla.

Päätyyppeihin kuuluvat neutrofiilit, lymfosyytit, monosyytit, eosinofiilit ja basofiilit. Neutrofiilit torjuvat erityisesti bakteeri-infektioita ja suorittavat fagosytoosia. Lymfosyytit jakautuvat B- ja T-lymfosyyttien sekä luonnollisten tappajasolujen (NK) ryhmiin, ja ne vastaavat adaptiivisesta immuunivasteesta. Monosyytit kehittyvät kudoksissa makrofageiksi ja osallistuvat fagosytoosiin sekä antigeenien esittämiseen. Eosinofiilit osallistuvat loistartuntojen torjuntaan sekä allergisiin reaktioihin, ja basofiilit vapauttavat histamiinia sekä muita tulehdusvälittäjiä.

Normaalit arvot veressä ovat aikuisilla noin 4–11 x 10^9 solua litraan. Valkosolujen osatekijät ovat tyypillisesti neutrofiilit 40–60 %, lymfosyytit 20–40 %, monosyytit 2–8 %, eosinofiilit 1–6 % ja basofiilit alle 1 %. Poikkeamat voivat viitata infektioon, vajaatoimintaan tai leukemian kaltaisiin tiloihin. Täydellinen verenkuva ja eroteltu leukogrammi antavat lisätietoa tilasta.

Valkosolut ovat keskeisiä immuunipuolustuksen toimijoita. Niiden määrän ja toiminnan häiriöt voivat heikentää vastustuskykyä tai viitata sairauteen, kuten tulehduksiin tai verenmuutoksiin mukaan leukemiaan. Diagnostiikassa käytetään verenkuvaa sekä valkosolujen erittelyä; hoito räätälöidään syyn mukaan.