säteilyvoimaa

Säteilyvoima on energiaa, joka vapautuu radioaktiivisten prosessien seurauksena. Termiä käytetään yleisesti kuvaamaan ydinvoimasta saatavaa energiaa sekä muita radiatiivisen energian muotoja. Käytännössä suurin osa nykyisestä säteilyvoimasta tuotetaan ydinreaktoreissa, joissa fissio saa aikaan suurta lämpöenergiaa. Tätä lämpöä hyödynnetään veden höyrystämisessä ja turbiinien pyörittämisessä sähkön tuottamiseksi. Tulevaisuudessa fuusio voisi tarjota suuren energianlähteen ilman pitkään palaavaa jätettä, mutta kaupallinen fuusio ei ole vielä käytössä.

Historia ja kehitys. Ydinvoiman kehitys sai vauhtia 1940–1950-luvuilla. Sähkön tuottoa ydinvoimalla on ollut laajasti käytössä useissa maissa 1960-luvulta lähtien. Suurimmat onnettomuudet, kuten Tšernobyl vuonna 1986 ja Fukushima vuonna 2011, ovat vaikuttaneet lainsäädäntöön, turvallisuusvaatimuksiin ja julkiseen keskusteluun.

Polttoaine ja jäte. Nykyisin käytetyn polttoaineen keskeisiä alkuperäisiä aineita ovat uraani ja plutonium. Fissio tuottaa lämpöä sekä radioaktiivista jätettä, jonka turvallinen varastointi ja loppusijoitus ovat keskeisiä haasteita sekä teknisiä että policy-puolen kysymyksiä.

Ympäristö ja turvallisuus. Säteilyvoiman käyttöönotto voi vähentää ilmakehän hiilidioksidipäästöjä, mutta siihen liittyy ydinonnettomuuksien, jätteiden käsittelyn ja ydinmateriaalien leviämisen riskit. Kansainvälinen sääntely ja valvonta sekä huolellinen riskienhallinta ovat olennaisia osa-alueita. Säteilyvoima on osa monipuolista energiapalettia, jota tarkastellaan ottaen huomioon taloudelliset, turvallisuuteen liittyvät ja ympäristövaikutukset.