säteilyvaaraa

Säteilyvaara tarkoittaa ionisoivan säteilyn aiheuttamaa mahdollista haittaa ihmisille ja ympäristölle. Säteilylähteitä on sekä luonnollisia että ihmisen aiheuttamia. Luonnollisia lähteitä ovat esimerkiksi radon ja kosminen säteily, kun taas haitallisia altistuksia voivat aiheuttaa lääketieteellinen kuvantaminen ja hoidot, teolliset radiografiat, ydinlaitokset sekä jätteiden käsittelyn prosessit. Säteily voi vaikuttaa sekä ulkoisesti kehoon että sisäisesti, jos aineet pääsevät hengityksen tai ravinnon välityksellä kehoon.

Altistuminen voidaan jakaa ulkoiseen (säteilyä saatetaan suoraan kehoon) ja sisäiseen (inhalointi tai nauttiminen radioaktiivista ainetta). Altistuksen suuruuteen vaikuttavat annos, aika ja säteilyn laadun sekä lähteen suojaus. Annosta mitataan ihmisellä ja ympäristössä käyttämällä yksiköitä kuten sievert (Sv) tai millisievert (mSv). Työelämässä noudatetaan ALARA-periaatetta eli niin alhaisia annoksia kuin käytännössä on mahdollista.

Terveysvaikutukset voivat olla välittömiä tai pitkäaikaisia. Suuret annokset voivat aiheuttaa akuuttia säteilyvaaraa, pahoinvointia tai kudosvaurioita. Pienet, pitkäaikaiset annokset lisäävät syövän ja muiden terveysriskien todennäköisyyttä. Säteily voi myös aiheuttaa geneettisiä vaikutuksia, mutta riskit ovat tilastollisia ja riippuvat monista tekijöistä.

Säteilyturvallisuus pitää sisällään suojautumisen periaatteet: aika, etäisyys ja suojaukset, sekä sitä, että annokset pysyvät mahdollisimman pieninä. Suomessa säteilyturvallisuudesta vastaa STUK, joka myöntää luvat, seuraa tekijänoikeuksia ja antaa turvallisuusohjeita. Hätätilanteissa käytetään varoitus- ja evakuointisuunnitelmia sekä decontaminointia ja mahdollisesti joditabletteja kilpirauhasen suojaamiseksi.

Arjen riskit liittyvät lähinnä radon- ja radioaktiivisen jätteen hallintaan sekä turvalliseen kuvantamiskäyttöön ja säteilylähteiden asianmukaiseen suojaamiseen.