sähköstimulaatiossa

Sähköstimulaatiossa viitataan hoito- sekä tutkimusmenetelmiin, joissa kehon tai aivojen sähköisiä impulsseja käytetään modulaamaan neuronitoimintaa tai lihasaktiivisuutta. Menetelmät ja laitteet jakautuvat ulkoisiin, pinnallisiin tekniikoihin kuten transkuttaalinen sähköstimulaatio (TENS) ja lihasstimulaatio (EMS), sekä sisäisiin, implantoitaviin järjestelmiin kuten syväaivostimulaatio (DBS), selkäydinstimulaatio (SCS) ja vagusnärven stimulaatio (VNS).

TENS:tä käytetään yleisimmin kivunlievitykseen, kun taas EMS tähtää lihasvoiman ja toimintakyvyn parantamiseen stimuloimalla lihasliikettä pinnallisten elektroditemppujen avulla. Implantoidut järjestelmät tarjoavat syvemmän neuromodulaation tietyissä neurologisissa tiloissa sekä kiputiloissa, ja niitä käytetään esimerkiksi Parkinsonin taudin motoristen oireiden hallinnassa tai kroonisen kivun hoidossa.

Sähköstimulaation vaikutusmekanismit vaihtelevat; sähköstimulaatio voi estää kipua aistinää signaalien kulkua, muuttaa neuronivälitteistä toimintaa tai vahvistaa lihasvasteen reagointia. Hoitoon liittyy yksilöllisiä vastevaihteluita, ja vaikutukset voivat olla tilapäisiä tai pitkäkestoisia. Käyttöä säätelevät kliininen näyttö, turvallisuus ja potilaskohtainen hoitosuunnitelma, jonka laatii terveydenhuollon ammattilainen.

Sähköstimulaatio on kehittyvä ala, jolla on sekä kliinisiä että tutkimuksellisia sovelluksia. Se sisältää sekä ei-invasiivisia että implantoitavia menetelmiä ja vaatii asianmukaista arviointia sekä seurantaa.