syrjäytymisenä

Syrjäytyminen on monipuolinen käsite, jolla kuvataan yksilön tai ryhmän eriytymistä taloudellisista, sosiaalisista ja kansalaisista instituutioista sekä ulkopuolelle jäämistä yhteiskunnan keskeisistä resursseista. Kun puhutaan ilmauksesta syrjäytymisenä, viitataan siihen, miten kokemus tai ilmiö ilmenevät tai koetaan marginalisaationa – tilana, jossa ihmisellä on rajoitettu pääsy työmarkkinoille, koulutukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaalisiin verkostoihin.

Syrjäytymisen taustalla vaikuttavat tekijät ovat usein useiden riskien ja rakenteellisten tekijöiden summa, kuten pitkäaikaistyöttömyys, köyhyys, matala koulutustaso, asunnottomuus tai epävarmuus, eriytyminen maahanmuuttajayhteisöissä sekä syrjintä. Myös mielenterveys- ja päihdeongelmat, fyysinen tai kehitysvammaisuus sekä perhetaustan haasteet voivat edistää prosessia.

Seurauksia syrjäytymisellä ovat alentuneet mahdollisuudet työllistyä ja kouluttautua, heikentyneet sosiaaliset verkostot, terveysongelmat sekä lisääntynyt tarve sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille. Riskiryhmiin kuuluvat muun muassa nuoret, maahanmuuttajat ja vähemmistöryhmät, iäkkäät, pitkäaikaistyöttömät sekä asunnottomat.

Mittaaminen perustuu useisiin indikaattoreihin, kuten työllisyys- ja koulutustasoihin, köyhyysriskin, asumisen laadun sekä terveys- ja sosiaalisen osallistumisen mittauksiin. Politiikassa vastataan syrjäytymiseen muun muassa varhaiskasvatuksen ja koulutuksen saatavuudella, aktiivisilla työmarkkinoiden toimilla, kohtuullisella asuntopolitiikalla, toimeentuloturvalla sekä anti-syrjintä- ja yhteisöllisyyttä vahvistavilla toimenpiteillä.