sydämenlyönti

Sydämenlyönti tarkoittaa sydämen yhden pumppauksen tapahtumaa sekä sitä seuraavaa verenkiertoa. Termi viittaa sekä yksittäiseen lyöntiin että sydämen sykkeen yleiseen rytmiin.

Sydämen lyönti syntyy sähköisestä johtojärjestelmästä. Sinussolmuke on päärytmin lähde, joka lähettää impulssin eteisille. Impulssi siirtyy AV-solmukkeeseen ja edelleen kammiolihaksiin His-kimppujen ja Purkinjen säikeiden kautta. Näin syntyy koordinoitu eteis- ja kammiopyörre.

Normaali lepotahdissa aikuisen syke on noin 60–100 lyöntiä minuutissa. Urheilijoilla se voi olla pienempi. Takykardia (>100 lyöntiä/min) ja bradykardia (<60 lyöntiä/min) ovat poikkeavia, mutta eivät aina vaarallisia.

Pulssia voi mitata tunnustamalla ranteen tai kaulan pulssin; tarkin mittaus on elektrokardiogrammi (EKG). Sykkeen vaihtelu riippuu vireystilasta, lääkkeistä, kuumeesta ja rasituksesta.

Usein sydämenlyönti on oireeton. Joskus voi esiintyä palpitointeja, epäsäännöllistä rytmiä, huimausta tai rintakipua. Pitkäkestoista poikkeavaa sykettä tulisi arvioida terveydenhuollon ammattilaisella.

Suurimmat syyt poikkeavalle sykkeenlyönnille ovat rytmihäiriöt (eteisvärinä, lisälyönnit), kammiorytmi, sekä sydän- tai hormonaaliset tilat ja joidenkin lääkkeiden vaikutus. Hoito riippuu syystä ja voi sisältää elämäntapamuutoksia, lääkitystä tai tarvittaessa tahdistimen.