vireystilasta

Vireystila on psyykkinen ja fysiologinen tila, joka kuvaa henkilön valmiutta reagoida ympäristön ärsykkeisiin. Se heijastuu muun muassa tarkkaavaisuuteen, päätöksentekoon, motoriseen suorituskykyyn ja stressireaktioihin. Vireystilaa säätelevät sekä sisäiset tekijät (vuorokausirytmi, univaje, motivaatio, mieliala) että ulkoiset tekijät (valo-olosuhteet, melu, ravinto, kofeiini, lääkkeet).

Teoriassa vireystila voidaan nähdä jatkuvana aktivaatio­tasona. Yerkes–Dodson -laki kuvaa sen vaikutusta suorituskykyyn: liian matala vireystila rajoittaa kykyä suoriutua, mutta liiallinen vireystila voi heikentää erityisesti monimutkaisissa tehtävissä. Optimaalinen vireystila riippuu tehtävän vaativuudesta ja yksilöllisistä eroista.

Mittaaminen vireystilasta voidaan tehdä sekä subjektiivisesti että objektiivisesti. Subjektiivisina mittareina käytetään itsearviointikyselyitä vireystilan tasosta; objektiivisia indikaattoreita ovat esimerkiksi sydämen sykkeen ja verenpaineen muutokset, pupillien laajentuminen, ihon sähkönjohtavuus sekä EEG-aktiivisuus. Tutkimuksessa vireystilan säätelyyn liittyvät keskeiset aivorakenteet ovat retikulaarinen aktivoitumisjärjestelmä (RAS) sekä locus coeruleus -nucleus, jotka yhdessä vaikuttavat vireystilan kohotukseen ja laskuun.

Käytännön sovelluksissa vireystilan tutkimus ja säätely ovat tärkeitä työturvallisuudessa, ajoneuvojen kuljettajien seurannassa, urheiluvalmennuksessa sekä kognitiivisessa työssä. Vireystilan hallintaan vaikuttavat elämäntavat kuten riittävä uni, säännöllinen liikunta, tasapainoinen ruokailu sekä työ- ja lepoaikojen rytmitys.