superantigeenisen

Superantigeenit ovat immuunijärjestelmää aktivoivia proteiineja, jotka kykenevät sitoutumaan sekä ihmisen immuunijärjestelmän T-soluihin että antigeenia esitteleviin soluihin, kuten makrofageihin tai B-soluihin. Tämä epätavallinen sitoutuminen ohittaa normaalin antigeenin esittelymekanismin, jossa T-solureseptori (TCR) tunnistaa spesifisen peptidin, joka on esitelty MHC-luokan II molekyylissä. Superantigeenit sen sijaan sitoutuvat MHC-luokan II molekyylin ulkopuolelle ja samanaikaisesti T-solureseptorin vaihtelevan alueen beta-ketjuun.

Tämä siltaaminen johtaa voimakkaaseen, mutta epäspesifiin T-solujen aktivaatioon. Koska superantigeenit voivat sitoutua suureen määrään T-soluja, ne käynnistävät valtavan sytokiinien vapautumisen. Tätä kutsutaan sytokiinimyrskyksi. Sytokiinimyrsky voi aiheuttaa laajoja immuunijärjestelmän häiriöitä, mukaan lukien kuumetta, hypotensiota, ihottumaa ja jopa elinten toimintahäiriöitä. T-solujen ylitoiminta voi myös johtaa T-solujen apoptoosiin eli ohjelmoituun solukuolemaan, mikä voi pitkällä aikavälillä heikentää immuunipuolustusta.

Monet bakteerit ja virukset tuottavat superantigeenejä. Esimerkkejä ovat Staphylococcus aureuksen tuottamat toksiset sokkisyndrooma -toksiini (TSST-1) ja streptokokkien tuottamat eksotoksiinit. Superantigeenien tunnistaminen ja niiden aiheuttamien mekanismien ymmärtäminen on tärkeää useiden infektiosairauksien ja autoimmuunihäiriöiden patogeneesin tutkimisessa. Niillä on myös potentiaalia bioteknologisissa sovelluksissa, esimerkiksi immuuniterapian kehittämisessä.