suonitukokset

Suonitukokset ovat verisuonen läpiviennin estymistä täydellisesti tai osittain. Tukos voi kohdistua sekä valtimoihin (arterial tukos) että laskimoihin (venous tukos). Valtimoiden tukos aiheuttaa hapen ja ravinteiden kuljanteen riittämisen kudoksiin, mikä voi johtaa kudosvaurioihin, kun taas laskimoiden tukos johtaa veren Pahoittelu: laskimotukoksen virtaushäiriö aiheuttaa turvotusta ja verenkierron ongelmia kyseessä olevan alueen laskimopaineen noususta.

Syyt tukoksiin ovat moninaisia. Yleisimmät mekanismit ovat verihyytymän muodostuminen (trombi) ja siitä johtuva embolia, jossa hyytymä irtoaa ja kulkeutuu verenkiertoon. Valtimoissa tukoksia voivat aiheuttaa ateroskleroottiset plakit sekä trombioituminen tilanteissa, joissa veren virtaus on häiriintynyt. Laskimoissa tyypillisiä tekijöitä ovat syvä laskimotukos (DVT) ja keuhkoembolisuus, joiden taustalla voivat olla liikehäiriöt, virtsatieteen sairaudet sekä hormoneiden käyttö.

Riskitekijöitä ovat ikä, tupakointi, kohonnut verenpaine, diabetes, korkea kolesteroli, lihavuus, liikunnan puut, pitkät paikoillaanolo-tilat sekä perinnölliset veritulppariskit. Oireet riippuvat tukoksen sijainnista: aivoissa voi ilmetä äkillinen etäminen, puutuminen tai puheenvaikeudet; sydämessä rintakipu ja hengenahdistus; raajoissa turvotus ja kalpeus; keuhkoissa hengenahdistus ja äkillinen rintakipu.

Diagnosointi perustuu kliiniseen arvioon sekä kuvantamiseen ja verikokeisiin, kuten Doppler-ultraäänet, CT- tai MR-angiografia ja EKG. Hoito tähtää veren virtauksen palauttamiseen ja komplikaatioiden ehkäisyyn. Valtimo-tukoksissa voidaan käyttää reperfuusio- tai endovaskulaarisia toimenpiteitä sekä kirurgia; laskimotukoksessa painotetaan antikoagulantteja ja veren hyytymisen estohoitoa. Ennuste riippuu tukoksen sijainnista, nopeasta diagnoosista ja hoidon vaikuttavuudesta. Ennaltaehkäisy painottuu riskitekijöiden hallintaan, liikunnan lisäämiseen, tupakoinnin lopettamiseen sekä tarvittaviin lääkehoitoihin.