steroidihormonit

Steroidihormonit ovat kolesterolista johdettuja lipofiilisiä hormoneja, jotka vaikuttavat pääasiassa solujen sisäpuolella reseptoreihin sitoutumalla. Ne voivat säädellä geenien ilmentymistä ja siten proteiinisynteesiä, mikä tuottaa pitkäkestoisia, viiveellisiä vaikutuksia. Lisäksi niillä esiintyy nopeita ei-genomisia toimintoja, jotka nopeuttavat solujen vasteita.

Steroidihormonit syntetisoidaan pääasiassa lisämunuaisen kuorikerroksessa sekä gonadoilla ja raskauden aikana istukassa. Kuorikerroksessa tuotetaan glukokortikoideja kuten cortisol sekä mineralokortikoidia kuten aldosterone, lisäksi gonadien tuottamat sukupuolihormonit: estrogeenit, progesteroni ja androgenit (esim. testosterone, DHEA). Tuotanto on säätelyn alainen Hypotalamo-aivolisäkäpälä-akselin (HPA-akselin) kautta; CRH ja ACTH ohjaavat kortisolieritystä, ja glukokortikoidien negatiivinen palaute säätelee jatkoksia. RAAS-järjestelmä ohjaa aldosteronin eritystä.

Toimintamekanismin kannalta steroidihormonit solutasolla kulkeutuvat solukalvon läpi ja sitoutuvat sisäisiin reseptoreihin (esim. GR, MR, ER, AR, PR). Hormoni-reseptori-kompleksi kohdistuu DNA:han hormonaattisiin vaste-elementteihin ja muokkaa geneettistä ilmentymää sekä proteiinisynteesiä. Tämä tuottaa pääasiassa hormonaalisen vasteen, joka voi vaikuttaa useisiin elintoimintoihin.

Rooli elimistössä kattaa aineenvaihdunnan säätelyn (glukoneogeneesi, lipolyysi), immuunijärjestelmän modulaation, stressivasteen, elektrolyyttitasapainon sekä kehityksen ja sukupuolisen eriytymisen. Klinisesti steroidihormoneilla on sekä korvaus- että hoitokäyttöjä: glukokortikoideja käytetään anti-inflammatorisesti ja immuunipuolustusta lamauttavasti, mineralokortikoideja elektrolyyttitasapainon ylläpitoon. Pitkäaikainen liiallinen tai puuttuva tuotanto voi johtaa sairauksiin kuten Cushingin syndrooma tai Addisonin tauti.