stabiloitamisessa

Stabiloitamisessa tarkoitetaan prosessia, jolla jokin järjestelmä, materiaali tai rakenne muutetaan vakaammaksi siten, että vaihtelu, liike tai haitallinen kehitys vähenevät. Termiä käytetään monilla aloilla kuten rakennusalalla, geotekniikassa, materiaalitekniikassa sekä elintarvike- ja kemianteollisuudessa. Stabiloinnin tavoitteena on pitkäaikainen turvallisuus, kestävyys ja parempi suorituskyky.

Geotekniikassa maaperän stabilointi parantaa kantavuutta ja vähentää erosioa sekä routivaaikutuksia. Menetelmät jakautuvat fyysisiin (tiivistys, sekoitus) ja kemiallisiin (sideaineet kuten kalkki, sementti, lentotuhka tai polymeerit).

Rakenteiden stabilointi sisältää kallion pulttausta, ankkurointia, ruiskubetonia sekä vedenpoistoa, joilla estetään liikkeet, irtoaminen ja veden aiheuttama heikkeneminen. Stabilointitoimenpiteisiin voidaan liittää myös geosyntetiikkaa ja muita tukirakenteita, joiden tarkoituksena on parantaa rakenteiden pitkäaikaista toimivuutta.

Materiaalien ja elintarvikkeiden alalla stabilointi tarkoittaa kemiallista ja fysikaalista vakauden varmistamista sekoitusten, emulsioiden ja kiintyneiden aineiden osalta. Stabilointiaineet, antioksidantit, pintajännityksen säätelyyn tarkoitetut lisäaineet sekä muut komponentit ehkäisevät erottumista, kiteytymistä tai hajoamista sekä parantavat säilyvyyttä.

Ympäristökontekstissa stabilointi voi tarkoittaa sedimenttien tai pilaantuneiden alueiden vakauttamista sekä in-situ stabilointi- ja solidifikaatiotekniikoita, jotka estävät aineiden leviämisen.

Arviointi ja seuranta ovat oleellisia: laboratoriotestit, kenttävalvonta sekä kustannus- ja ympäristövaikutusten arviointi ovat keskeisiä ennen ja jälkeen stabilointitoimenpiteen.