spektroskopioita

Spektroskopioita ovat tieteellisiä instrumentteja, joita käytetään aineen ominaisuuksien tutkimiseen sen vuorovaikutuksen perusteella sähkömagneettisen säteilyn kanssa. Spektroskooppi hajottaa valon sen eri aallonpituuksiin, eli spektriin, jolloin voidaan analysoida, mitä aallonpituuksia aine absorboi, lähettää tai heijastaa. Tämä spektri toimii aineen ainutlaatuisena sormenjälkenä.

Perusperiaate spektroskoopissa on valonlähteen, näytteen ja detektorin yhdistelmä. Valonlähde voi olla luonnollinen, kuten tähti, tai keinotekoinen, kuten lamppu. Näyte voi olla kaasu, neste tai kiinteä aine. Detektori mittaa hajotetun valon intensiteettiä eri aallonpituuksilla. Yleisin tapa hajottaa valo on hila tai prisma.

Spektroskopioilla on laaja käyttöalue eri tieteenaloilla. Astronomiassa niitä käytetään tähtien ja galaksien kemiallisen koostumuksen, lämpötilan ja liikkeen tutkimiseen. Kemiallisessa analyysissä spektroskopiaa hyödynnetään tuntemattomien yhdisteiden tunnistamisessa ja aineiden pitoisuuksien mittaamisessa. Materiaalitieteessä spektroskopia auttaa ymmärtämään materiaalien rakennetta ja ominaisuuksia. Lääketieteessä ja biologiassa sitä käytetään esimerkiksi biologisten molekyylien tutkimiseen ja diagnostisiin tarkoituksiin. Eri tyyppisiä spektroskopioita, kuten absorptiospektroskopia, emissiospektroskopia ja Raman-spektroskopia, tarjoavat erilaisia tapoja tutkia ainetta.