somatosensorisessa

Somatosensorinen järjestelmä on aistinhermoston osa, joka vastaa kehon tuntoaistin ja kehon sisäisen tilan havaitsemisesta. Se kattaa kosketuksen tarkkuuden, paikoitan, proprioceptionin eli kehon asennon tunteen sekä kipu- ja lämpötilatietojen havaitsemisen. Järjestelmä mahdollistaa sekä pintakosketuksen että syvempien kudosten tuntemuksen, ja sen toiminta on välttämätöntä arkipäivän liikkeitä, tasapainoa ja turvallisuutta varten.

Reseptorit ja transduktio. Somatosensoriset reseptorit sijaitsevat ihossa, lihaksissa, nivelissä ja muissa kudoksissa. Mekanoreseptoreita ovat esimerkiksi Merkelin ja Meissnerin päät, Pacinian- ja Ruffini-kappaleet, jotka erottavat paineen, vibraation ja tekstuurin. Nociceptorit välittävät kipua, lämpötilareseptorit antavat lämpötilatietoa, ja proprioseptorit lihaksissa sekä jänteissä kertovat kehon asennon ja liikkeen. Näiden reseptoreiden aktivoituminen muuntuu sähköisiksi signaaleiksi, jotka kulkevat perifeerisistä reseptoreista selkäytimeen ja edelleen aivoihin.

Aitopäät ja kulkuväylät. Tuntotieto kulkee pääosin kahdella pääreitillä: dorsal column–medial lemniscus -reitillä (fin. selkäydin-takakimppureitti) kulkee hienostunut kosketus, vibraatio ja proprioceptio; spinothalamic tract kuljettaa kipua ja lämpötilaa. Kasvojen tuntotieto saadaan trigeminal-tieverkoston kautta. Häiriöt näissä reiteissä voivat johtaa osittaisiin tai kokonaisten alueiden sensorisen puutteen, hajonneeseen tuntoedellytykseen tai puutuvan kipukynnykseen.

Aivokuori ja plastisuus. Primaarinen somatosensorinen kuori (postcentral gyrus) muodostaa somatosensorisen esityksen kehon eri osista eli sensorisesta homunkuluksesta. Toissijainen somatosensorinen kuori ja posteriorinen parietaalikorteksi osallistuvat tarkempaan käsittelyyn, tunnistukseen ja havaintojen yhdistämiseen. Muovautuvuus näkyy esimerkiksi aivovaurioiden jälkeen ja amputaation jälkeen, jolloin aivokuori voi uudelleen somatotoida tai oppia uusia tavoitteita.

Kliininen merkitys. Sensoriset puutokset voivat johtua neuropatioista, aivorungon tai aivokuoren vaurioista, selkäydinvamman jälkiseurauksista tai kroonistuneista tulehduksista. Tunnon ja proprioception kyvyn arviointi, kuten kosketustuntu, kaksipiste-erottelu ja proprioseptio-testaus, ovat keskeisiä kliinisiä menetelmiä.