selkäydinvamman

Selkäydinvamma tarkoittaa selkäytimeen kohdistuvaa vauriota, joka aiheuttaa äkillisiä sensorisia ja motorisia sekä autonomisen säätelyn muutoksia. Vaurio voi olla traumaperäinen tai ei-traumattinen, esimerkiksi tulehduksen, kasvaimen tai verenkiertohäiriön vuoksi. Vaurio voi olla täydellinen tai osittainen, ja se voi johtaa paraplegiasta (raajojen ja lantion alaosan heikentynyt liikkuminen) tai tetraplegiaan (lievästä alhaiseen liikuntakyvyttömyyteen kaikissa neljässä raajassa). Oireet voivat ilmetä välittömästi vamman jälkeen ja niiden vakiointi riippuu vamman alueesta.

Diagnoosi perustuu kliiniseen neurologiseen tutkimukseen sekä kuvantamiseen. Arviointiin käytetään usein ASIA-asteikkoa (tai vastaavaa lääketieteellistä luokitusta) määrittämään onko kyse täydellisestä vai osittaisesta vamman asteesta. Kuvantamisesta yleisimpiä ovat magneettikuvaus (MRI) ja tietokonetomografia (CT), joiden avulla todetaan vaurion sijainti, lujuus ja mahdolliset viereiset rakenteet.

Hoito käynnistyy mahdollisimman nopeasti vakauttamalla potilaiden tila ja minimoimalla lisävahingot. Tämä voi sisältää selkärangan immobilisointia, nesteiden ja verenkierron huolehtimista sekä monitahoista valvontaa. Usein kirurginen hoito harkitaan, jos vaurio on puristava tai epäedullinen rakenteellinen murtuma. Varhainen kuntoutus on keskeinen osa toipumista, ja tavoitteena on parantaa siirto- ja päivittäisen toiminnan kykyä sekä ehkäistä komplikaatioita.

Prognosit ovat yksilöllisiä ja riippuvat vamman vakavuudesta sekä siitä, kuinka suuri osa kehosta ja hermopäätteistä säilyy toimintakykyisenä. Täydellinen vaurio johtaa usein rajoitettuun palautumiseen, kun taas osittaiset vammat voivat mahdollistaa parempia tuloksia pitkällä aikavälillä. Komplikaatioita voivat olla esimerkiksi hengitys- ja virtsanerityksen häiriöt, painehaavat, infektio ja spastisuus.

Ennaltaehkäisy perustuu onnettomuuksien vähentämiseen sekä turvallisiin toimintatapoihin esimerkiksi liikenteessä, urheilussa ja työpaikalla. Käytännön toimenpiteet sisältävät liikenneturvallisuuden parantamisen, suojavarusteiden käyttöön ohjaamisen sekä sairauksien riskien pienentämisen ja turvallisen liikkumisen tukemisen.