plastisuus

Plastisuus on kyky muovautua tai säilyttää pysyviä muodonmuutoksia. Käsite esiintyy eri tieteenaloilla ja viittaa sekä osa-alueesta riippuen materiaaleihin, elimiin ja ympäristöihin sopeutuviin muutoksiin. Yksinkertaisesti plastisuus tarkoittaa ei-elastista, pysyvää muodonmuutosta tai muokkautuvuutta.

Materiaalitieteessä plastisuus tarkoittaa, että materiaali voi muuttaa muotoaan pysyvästi voimakäytön jälkeen. Tämä eroaa elastisesta käyttäytymisestä, jossa muoto palautuu alkuperäiseen. Plastisuuden ilmiöt mahdollistavat työstämisen, valssauksen ja muotoilun sekä kestävän rakenteen saavuttamisen. Erilaiset materiaalit, kuten metallit, kierrätetyt polymeerit ja komposiitit, voivat olla plastisia tietyissä olosuhteissa kuten korkeassa lämpötilassa tai muokkauksissa. Plastisuutta voidaan hallita rakenteella ja lämpötilalla sekä paineolosuhteilla.

Geologiassa plastinen deformaatio tarkoittaa pysyvää muodonmuutosta, joka syntyy korkeassa paineessa ja lämpötilassa. Tällöin kiteinen rakenne liukuu ja muotoutuu ilman halkeamista, mikä voi johtaa foliatiiviseen rakenteeseen tai muihin muodonmuutoksiin.

Biologiassa plastisuus viittaa aivojen kykyyn muuttaa rakenteitaan ja toimintojaan kokemusten, oppimisen ja vammojen seurauksena. Neuroplastisuus ja synaptinen plastisuus kuvaavat synapsien vahvistumista tai heikentymistä sekä uusien yhteyksien muodostumista. Plastisuus on keskeinen tekijä oppimisessa, muistin muodostumisessa ja aivovammojen palautumisessa sekä kehityksen eri vaiheissa.

Yhteenveto: plastisuus on monipuolinen käsite, joka viittaa sopeutumiskykyyn sekä pysyviin muodonmuutoksiin että muokkautuvien järjestelmien kykyyn kehittää uusia rakenteita ja toimintoja. Sitä tarkastellaan muun muassa materiaalitieteessä, geologiassa ja neurotieteissä.