solunsalpaajien

Solunsalpaajat ovat lääkeryhmä, jonka tarkoituksena on estää solujen jakautumista ja siten hillitä syövän kasvua. Ne ovat yleisimmin käytettyjä syövän hoidossa, ja niitä voidaan käyttää sekä yksin että yhdistelmähoitoina.

Solunsalpaajat jaetaan useisiin ryhmiin riippuen niiden vaikutusmekanismiin. Alkyloivat aineet, kuten cisplatin ja cyclophosphamide, vaurioittavat DNA:ta. Antimetabolitit, kuten methotrexate ja 5-fluorouracil, häiritsevät DNA- tai RNA-synteesiä. Mitoosin estäjät, kuten vinca-alkaloidit (vincristiini, vinblastine) ja paklitakseli, häiritsevät solun jakautumista. Solunsalpaavat antibiootit, kuten doxorubisiini ja bleomysiini, voivat vaurioittaa DNA:ta tai estää sen toimintaa. Topoisomeraasin estäjät, kuten etoposiini ja irinotekaani, häiritsevät DNA:n käsittelyä. Nämä ryhmät kattavat suuren osan perinteisistä solunsalpaajista; uusimmat hoitomuodot yhdistävät niitä usein kohdennettujen tai immunoterapian kanssa.

Hoito annostellaan useimmiten laskimoon, mutta osa lääkkeistä voidaan ottaa suun kautta. Hoitojaksot toistuvat sykleinä, joiden aikana potilas toipuu ennen seuraavaa annosta. Hoito räätälöidään potilaan sairauden tyypin, iän, yleiskunnon sekä munuaisten ja maksan toiminnan perusteella.

Sivuvaikutukset liittyvät lääkkeiden laajaan vaikutusalaan. Yleisimmät ovat verenkuvan aleneminen, hiustenlähtö, suun limakalvon tulehdukset sekä pahoinvointi ja oksentelu. Infektioriski lisääntyy. Pitkäaikainen tai kumulatiivinen käyttö voi aiheuttaa munuais- tai sydäntoksisuutta sekä hedelmällisyysvaikutuksia. Solunsalpaajat ovat olleet keskeinen osa onkologiaa jo vuosikymmenien ajan, ja tutkimus tähtää sekä tehon parantamiseen että toksisuuksien pienentämiseen sekä potilaskohtaisen hoidon kehittämiseen.