sisätilalokalisaatio

Sisätilalokalisaatio viittaa prosessiin, jolla määritetään sijainti suljetuissa tiloissa, kuten rakennuksissa, tunnistamisen sijainnin paikantaminen ulkona GPS-järjestelmän avulla. Koska GPS-signaalit heikentyvät tai eivät tunkeudu sisätiloihin, sisätilalokalisaatioon tarvitaan vaihtoehtoisia teknologioita ja menetelmiä.

Yleisiä sisätilalokalisaatiotekniikoita ovat radiopohjaiset menetelmät, kuten Wi-Fi, Bluetooth (erityisesti Bluetooth Low Energy eli BLE), ultra-wideband (UWB) ja RFID. Nämä teknologiat perustuvat usein signaalin voimakkuuden mittaamiseen (Received Signal Strength Indicator eli RSSI) tai signaalin läpimenoajan mittaamiseen (Time of Flight eli ToF) tunnettujen tukiasemien tai majakoiden välillä. Myös visuaalinen paikannus, joka hyödyntää kameroita ja kuvankäsittelyä, on yksi lähestymistapa. Inertiatietojen hyödyntäminen (esim. kiihtyvyysmittarit ja gyroskoopit) yhdessä muiden menetelmien kanssa, jota kutsutaan kuolleeksi laskennaksi (dead reckoning), voi parantaa paikannustarkkuutta ja jatkuvuutta.

Sisätilalokalisaation sovellusalueita ovat muun muassa navigaatio kauppakeskuksissa ja lentokentillä, varastonhallinta, teollisuusautomaatio, terveydenhuollon seuranta ja virtuaalitodellisuuden/lisätyn todellisuuden kokemukset. Tarkkuusvaatimukset vaihtelevat sovelluksesta riippuen muutamasta senttimetristä useisiin metreihin. Haasteita sisätilalokalisaatiossa ovat signaalien heijastuminen, häiriöt ja infrastruktuurin vaatimat kustannukset.