paikannus

Paikannus on prosessi, jolla kohteen sijainti määritetään ja usein seurataan. Sijainti voi olla maantieteelliset koordinaatit tietyllä alueella ja voi koskea ihmisiä, ajoneuvoja, laitteita tai tavaroita. Paikannusta käytetään esimerkiksi navigoinnissa, liiketoiminnassa, hätäpalveluissa ja AR-sovelluksissa.

Päämenetelmät: GNSS (GPS, GLONASS, Galileo, BeiDou) antaa ulko-alueen koordinaatit. Puhelinverkkopohjainen paikannus (cell-ID/triangulaatio) tukee sijaintia myös kun satelliittiyhteys puuttuu. Wi-Fi-paikannus hyödyntää tukiasemien ja verkkojen signaaleja. Bluetooth Low Energy -pohjaiset beacons ja suhteelliset sijainnit tarjoavat sisätilojen paikannusta. Ultra-wideband (UWB) ja RFID voivat tarjota tarkempaa lähialueellista sijaintia. Sensorifuusio, kuten IMU (kiihtyvyys- ja kiertoliikeanturit), yhdistää näitä signaaleja jatkuvassa paikannuksessa ja liikettä ennakoivasti.

Tarkkuus: ulkona GNSS- paikannus on tyypillisesti metreissä, mutta kaupunkiympäristössä signaali heikkenee ja tarkkuus voi heiketä. Sisätiloissa GNSS ei usein toimi; tällöin käytetään Wi-Fi-, Bluetooth- tai UWB -ratkaisuja, joiden tarkkuus on usein metreistä desimetreihin tai senttien luokkaan kehittyneissä järjestelmissä RTK- tai PPP-tekniikoilla.

Käyttökohteet: reititys ja karttasovellukset, logistiikka ja varastonhallinta, liikenteen hallinta, hätäpalvelut sekä AR- ja kaupunginäytöt.

Tietosuoja ja oikeudelliset näkökulmat: Paikannustietoja pidetään yleisesti henkilötietona. EU:n yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) asettaa vaatimuksia luvan saamisen, tarkoituksen rajoittamisen, tietojen minimoinnin ja yksilön oikeuksien toteuttamisen. Käsittelyssä korostuvat läpinävyys, säilytysajat ja turvallisuus.