sisätilalokalisaatiotekniikoita

Sisätilalokalisaatiotekniikat viittaavat menetelmiin, joilla määritetään tarkka sijainti rakennusten sisällä. Toisin kuin ulkona tapahtuva paikannus, joka hyödyntää yleisesti GPS-signaaleja, sisätiloissa GPS-signaalit ovat usein heikkoja tai puuttuvia. Siksi on kehitetty useita vaihtoehtoisia tekniikoita.

Yksi yleinen lähestymistapa on hyödyntää langattomia verkkoja. Wi-Fi-pohjaiset järjestelmät mittaavat signaalin voimakkuutta eri tukiasemista ja vertaavat sitä tunnettuun karttaan tukiasemien sijainneista ja signaalitasoista, jotta saadaan arvio käyttäjän sijainnista. Bluetooth Low Energy (BLE) majakat tarjoavat toisen lähestymistavan, jossa pienet majakat lähettävät tunnistettavia signaaleja, ja mobiililaite voi määrittää sijaintinsa niiden perusteella.

Inertiasidonnaiset navigointijärjestelmät (INS) käyttävät kiihtyvyysantureita ja gyroskooppeja mittaamaan liikettä ja suuntaa suhteessa tunnettuun alkusijaintiin. Nämä järjestelmät voivat olla tarkkoja, mutta ne kärsivät ajan myötä kertyvästä virheestä.

Lisäksi on olemassa ultraäänipohjaisia järjestelmiä, jotka käyttävät ääntä sijainnin määrittämiseen. Kamerat ja kuvankäsittelytekniikat voivat myös auttaa sisätilalokalisoinnissa analysoimalla ympäristön visuaalisia piirteitä. Usein parhaan tarkkuuden saavuttamiseksi käytetään näiden tekniikoiden yhdistelmiä, jolloin puhutaan hybridi-lokalisoinnista.