sisäistäminen

Sisäistäminen on prosessi, jossa ulkoiset säännöt, arvot ja tiedot muuttuvat yksilön omiksi uskomuksiksi ja sisäisiksi ohjenuoriksi. Se merkitsee siirtymää ulkoisesta kontrollista kohti itsesäätelyä ja motivaatiota, jolloin käyttäytyminen määräytyy omien arvojen mukaan.

Teoreettisesti sisäistämistä tarkastellaan eri tieteenaloilla. Vygotskyn kulttuuris-psykologian perusajatuksen mukaan oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa, ja työkalut sekä symbolit internalisoidaan. Durkheimin ja muiden sosiologisten lähestymistapojen mukaan yksilön normit ovat osa yhteisön kulttuuriperintöä. Itseohjautuvuusteorian mukaan motivaation kehitys siirtyy ulkoisesta sääntelystä identifioituun ja integroituneeseen sääntelyyn, mikä lisää autonomiaa.

Prosessi etenee siten, että yksilö kohtaa ulkoisia normeja perheen, koulun tai työyhteisön kautta, käsittelee niiden merkitystä ja alkaa soveltaa niitä omassa toiminnassaan riippumatta ulkoisesta paineesta. Ajan myötä arvot, asenteet ja käyttäytyminen ovat jo sisäisiä ja ohjaavat päätöksiä itsenäisesti.

Esimerkkejä sisäistämisestä ovat kohteliaisuuden, rehellisyyden tai oikeudenmukaisuuden arvojen omaksuminen sekä ammatti- ja yhteiskuntasäännösten noudattaminen.

Kritiikki ja haasteet: sisäistäminen voi piilottaa vallankäyttöä tai edistää konservatiivista konformismia, erityisesti epätasaisten valtasuhteiden yhteisöissä. Kulttuurienväliset erot sekä kyky kriittiseen ajatteluun ovat tärkeitä huomioitavia tekijöitä, jotta sisäistäminen ei jäisi rajoittamaan yksilön harkintaa.