siirtymähäiriöt

Siirtymähäiriöt viittaavat mielenterveyden häiriöihin, jotka kehittyvät stressaavan elämäntapahtuman tai muutoksen jälkeen. Nämä tapahtumat voivat olla merkittäviä, kuten avioero, työpaikan menetys, läheisen kuolema, muutto tai vakava sairaus. Siirtymähäiriöissä henkilö kokee voimakasta ahdistusta, masennusta tai käytösongelmia, jotka ylittävät tavanomaisen reaktion odotettavissa olevaan stressiin.

Oireet alkavat tyypillisesti kolmen kuukauden kuluessa stressitekijän ilmenemisestä ja voivat kestää useita kuukausia sen jälkeen, kun stressitekijä on ohitse. Oireiden vakavuus vaihtelee lievästä merkittävään, ja ne voivat häiritä merkittävästi henkilön sosiaalista, ammatillista tai akateemista toimintakykyä. Siirtymähäiriöt eivät ole sama asia kuin varsinainen masennus tai ahdistuneisuushäiriö, vaikka oireet voivat olla samankaltaisia. Keskeistä on oireiden yhteys tunnistettavissa olevaan stressitekijään.

Diagnoosi perustuu kliiniseen haastatteluun ja oireiden arviointiin. Hoidossa painopiste on usein psykoterapiassa, kuten kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa (CBT) tai lyhytterapiassa, jonka tavoitteena on auttaa henkilöä ymmärtämään ja käsittelemään stressitekijää ja sen aiheuttamia tunteita. Joissain tapauksissa voidaan harkita myös lyhytaikaista lääkehoitoa oireiden lievittämiseksi. Ennuste on yleensä hyvä, ja useimmat ihmiset toipuvat täysin asianmukaisella tuella.