siipikarjalla

Siipikarja tarkoittaa domestikoituja lintukantoja, joita kasvatetaan pääasiassa munien ja lihan tuottamiseen sekä joidenkin muiden tuotteiden, kuten höyhenien, vuoksi. Yleisimmät siipikarjan lajit ovat kanat (Gallus gallus domesticus), kalkkunat, ankat ja hanhet; pienemmillä tiloilla kasvatetaan myös viiriäisiä ja muita pienempiä lajeja. Siipikarja muodostaa merkittävän osan sekä kaupallisesta että pienimuotoisesta kotieläintuotannosta monissa maissa.

Tuotantotoiminta jakautuu kahteen päämuotoon: munantuotanto ja lihan tuotanto. Munantuotannossa kananpoikaset kasvavat nopeasti aikuisiksi munivat kanoiksi, joiden tuotantokyky sekä munien määrä vaihtelee rodun ja hoitotavan mukaan. Lihan tuotannossa linnut kasvatetaan lyhyessä ajassa teurasikään, usein tiloilla, joissa näkyy sekä intensiivisiä että vapaaehtoisia tilamalleja. Hoitoon kuuluu ruokinta, terveydenhuolto, tilojen desinfiointi sekä häiriö- ja stressin minimointi. Hyvinvointi sekä eläinten, tilojen ja työntekijöiden turvallisuus ovat keskeisiä säädösten ja tuotannon laadunhallinnan osia.

Regulaatio ja valvonta vaihtelevat maittain, mutta yleisiä suuntaviivoja ovat tilojen tila, ilmanlaatu, valaistus, ulkoilumahdollisuudet sekä eläinten käyttäytymisen ja terveyden seuranta. Ympäristövaikutukset, kuten rehujen tuotantoon liittyvät päästöt ja lantahallinta, ovat myös keskeisiä huomioita siipikarjan tuotannossa.

Historiallisesti siipikarja on ollut yksi varhaisista kotieläinlajien harjosta, ja nykyinen teollinen tuotanto on kehittynyt 1900-luvulta lähtien liharavin ja jalostuksen kehittymisen myötä.