signaalihäviön

Signaalihäviö, suomeksi signaalihäviö, tarkoittaa signaalin voimakkuuden heikkenemistä sen kulkiessa matkaa. Tämä ilmiö on yleinen kaikissa signaalin siirtoon liittyvissä järjestelmissä, kuten sähköisissä kaapeleissa, optisissa kuiduissa ja radioaalloissa. Häviöön voivat vaikuttaa useat tekijät, kuten itse siirtomedian ominaisuudet, etäisyys, ympäristöolosuhteet ja liitosten laatu.

Sähköisissä järjestelmissä signaalihäviö johtuu usein resistanssista ja induktanssista kaapeleissa. Mitä pidempi kaapeli on, sitä suurempi on sen resistanssi ja sitä enemmän energiaa muuttuu lämmöksi. Myös korkeat taajuudet aiheuttavat enemmän häviötä. Optisissa kuiduissa häviöitä syntyy esimerkiksi valon taipumisesta ja absorptiosta kuidun materiaaliin. Ulkoiset tekijät, kuten taivutukset ja epäpuhtaudet kuidun pinnalla, voivat myös lisätä signaalihäviötä. Radioaaltojen yhteydessä signaalihäviöön vaikuttavat etäisyyden lisäksi esteet, kuten rakennukset ja vuoret, sekä ilmakehän olosuhteet, kuten sade ja sumu.

Signaalihäviön merkitys riippuu käyttötarkoituksesta. Joissakin sovelluksissa, kuten pitkän matkan tietoliikenteessä, signaalihäviön minimointi on kriittistä tiedonkulun luotettavuuden varmistamiseksi. Tämän vuoksi käytetään vahvistimia ja muita signaalinkäsittelytekniikoita häviöiden kompensoimiseksi. Toisaalta joissakin järjestelmissä, kuten televisiolähetyksissä, pieni signaalihäviö on hyväksyttävää. Signaalihäviön ymmärtäminen on tärkeää tehokkaiden ja luotettavien signaalinsiirtojärjestelmien suunnittelussa.