vahvistimia

Vahvistimet ovat elektronisia laitteita, joiden tehtävänä on suurentaa sähköisen signaalin amplitudia. Äänentoisto- ja viihdejärjestelmissä vahvistimia käytetään, jotta matalatehoinen signaali voidaan muuntaa riittävän voimakkaaksi kaiuttimien ajamiseen. Vahvistimia voidaan luokitella useisiin ryhmiin: esivahvistimet (pre-amplifiers), tehovahvistimet (power amplifiers) sekä integroidut vahvistimet, joissa sekä esivahvistin että tehovahvistin ovat samassa laitteessa. Erillisiä vahvistimia on myös erikoissovelluksiin, kuten kuulokevahvistimia ja instrumenttivahvistimia.

Toimintaperiaate on monivaiheinen: tulosignaali etenee esivahvistusvaiheeseen, jonka jälkeen seuraa varsinainen vahvistus, ja lopuksi signaali kulkee ulostuloon kaiuttimien tai muun kuormituksen kautta. Vahvistimissa on usein säätöjä, kuten äänenvoimakkuus, kanavien hallinta sekä mahdollisia taajuuskorjauksia tai suodattimia.

Tekniikaltaan vahvistimet ovat kehittyneet putkista (valvetyyppisistä) transistoripohjaisiin sekä integroituihin ratkaisuihin. Nykyisin yleisimpiä ovat transistoripohjaiset ja digitaalitekniikan hyödyntävät Class AB- ja Class D -vahvistimet. Class AB tarjoaa hyvän lineaarisuuden ja kohtuullisen lämmöntuotannon, kun taas Class D on erittäin energiatehokas, mutta vaatii huolellista suunnittelua häiriöiden minimoimiseksi.

Tärkeitä teknisiä spesifikaatioita ovat lähtöteho (W RMS), taajuusvaste, kokonaisharmoninen särö THD+N sekä signaali-kohinasuhde (SNR). Kaiuttimen impedanssi ja jäähdytysvaatimukset vaikuttavat valintaan.

Vahvistimien valinta riippuu käyttötarkoituksesta, kaiuttimien impedanssista sekä halutusta äänenlaadusta ja kustannuksista.