signaalihäviötä

Signaalihäviö, eli signaalin vaimeneminen, on ilmiö, jossa signaalin teho tai amplitudi pienenee sen kulkiessa tietyn välineen tai tilan läpi. Tämä tapahtuu luonnollisesti useissa eri yhteyksissä, kuten sähköisten signaalien kulkiessa kaapeleita pitkin, radioaaltojen levitessä ilmassa tai valonsäteiden matkatessa optisissa kuiduissa.

Eri tekijät voivat aiheuttaa signaalihäviötä. Sähköisissä järjestelmissä vastus materiaaleissa ja häiriöt voivat heikentää signaalia. Langattomissa järjestelmissä etäisyys lähettimestä, esteet kuten seinät ja maasto sekä ilmakehän olosuhteet, kuten sade, voivat vähentää signaalin voimakkuutta. Optisissa kuiduissa itse kuidun materiaalin epätäydellisyydet, taivutukset ja liitokset voivat aiheuttaa valon vaimenemista.

Signaalihäviön seuraukset vaihtelevat sovelluksen mukaan. Puhelinverkoissa se voi johtaa huonompaan äänenlaatuun tai katkeileviin puheluihin. Langattomissa verkoissa se voi heikentää yhteyden nopeutta ja kantamaa. Audiotekniikassa liian suuri häviö voi tehdä signaalista käyttökelvottoman.

Signaalihäviön hallitsemiseksi käytetään erilaisia menetelmiä. Joissakin tapauksissa häviötä voidaan minimoida käyttämällä laadukkaampia materiaaleja tai optimoimalla järjestelmän suunnittelua. Toisissa tilanteissa, kuten pitkillä siirtomatkoilla, signaalia vahvistetaan säännöllisin väliajoin toistimilla tai vahvistimilla, jotta se säilyy riittävän voimakkaana ja selkeänä. Häviön kompensointi onkin keskeinen osa monien viestintä- ja tietoliikennejärjestelmien toimivuutta.