selkäydinpuudutuksena

Selkäydinpuudutuksena (spinaalipuudutus) on neuraxiaalinen anestesiamenetelmä, jossa paikallispuudutusaine annetaan subaraknoidaalitilaan. Tämän avulla estetään sensorinen ja motorinen hermojuurien johtuminen tiettyyn tasoon asti, jolloin puudutus kattaa esimerkiksi alavatsan, lantion ja/tai alaraajat liittyvät alueet. Puudutus on nopeasti aluksi ja tarjoaa usein luotettavan kirurgisen puudutuksen ilman yleisanestesia.

Käyttökohteet ja edut sekä rajoitteet vaihtelevat, mutta yleisesti selkäydinpuudutusta käytetään kirurgisissa toimenpiteissä, joissa halutaan minimoida hengityksen ja ilmanvaihdon hallintaan liittyviä riskejä, kuten alhaisen verenpaineen riskin pienentäminen, sekä tarjota potilaalle mahdollisuus nopeampaan toipumiseen. Sitä käytetään myös joissain synnytys- ja gyn-toimenpiteissä sekä alaraajojen ja lantion alueen leikkauksissa. Puudutuksen etuna on, että potilas säilyttää hereilläolon, eikä hengitys katkea.

Tekniikka ja lääkeaineet voivat vaihdella, mutta menettely alkaa aseptisellä valmisteella. Potilas asettuu kylkiasentoon tai istuma-asentoon, ja selkään annetaan ohut neula tai pistos, jolla subaraknoidaalitila läpäistään. Puudutusaineena käytetään yleisimmin bupivakaiinia, ropivakaiinia tai lidokaiinia; saatetaan lisätä pienellä annoksella selkäydinlääkettä sekä mahdollisesti intratekaalista opioidia analgesian parantamiseksi. Aivoverenkierroksen ja verenpaineen hallinta on tärkeää, koska sympaattinen vaikutus voi aiheuttaa hypotension. Yleisimmät komplikaatiot ovat postduraalinen päänsärky, alaselän tai niskakrampit, infektio, hematoma, herneen potilaskohtaiseen allergiaan ja harvinaisissa tapauksissa toksinen vaikutus, sekä erittäin harvinaisena, cauda equinatila. Saadut tiedot noudattavat potilaan yleisiä vasta-aiheita, kuten infektio- tai iho-/yhdistelmäinfektioita paikkojen suhteen sekä vaikea verenhyytymishäiriöitä.

Toipuminen ja vaihtoehdot: Spinaalipuudutuksen vaikutus on rajallinen leikkauksen mukaan, ja joskus epäonnistunut puudutus vaatii siirtymisen yleisanestesiaan. Vaihtoehtoja ovat epiduraalipuudutus ja muut neuraxiaaliset lähestymistavat sekä yleisanestesia. Hoitoon liittyvät päätökset tehdään potilaan tilan, toimenpiteen ja riskien perusteella.