yleisanestesia

Yleisanestesia on anestesiakirurgian menetelmä, jossa potilas on kirurgisen toimenpiteen aikana tajuton, kivuton ja lihaksiltaan rentoutunut. Tavoitteena on mahdollistaa kivuton ja kontrolloitu toimenpide sekä estää muistaminen. Yleisanestesia vaatii anestesialääkäreiden jatkuvaa valvontaa sekä hengityksen ja verenkierron hallintaa.

Toimenpide etenee kolmessa vaiheessa: induktio, ylläpito ja herääminen. Induktiossa potilaalle annetaan lääkkeitä suonensisäisesti ja/tai inhalaationa sekä varmistetaan asianmukainen ilmanvaihto. Ylläpidon aikana käytetään yhdistelmää inhalaatioanesteetteja (esim. sevofluraani) tai suonensisäisiä aineita sekä lihasrelaksantteja, jotta potilas on riittävän anestesoitu ja liikkumaton. Hengitys ja verenkierto seurataan jatkuvasti, ja potilaalle turvataan riittävä hapen saanti.

Riski- ja haittavaikutukset vaihtelevat. Yleisimpiä ovat pahoinvointi, oksentelu sekä verenpaineen ja hengityksen säätelyn vaihtelut. Harvinaisia komplikaatioita ovat allergiset reaktiot, rytmihäiriöt tai hengityksen tukkoisuus; vakava mutta harvinainen riski on maligni hypertermia tietyissä perinnöllisissä herkillä potilailla. Ennen leikkausta arvioidaan potilaan terveydentila ja lääkitys, mikä auttaa riskien minimoimisessa.

Herääminen tapahtuu annostuksen purkaantuessa, ja potilas siirretään toipumisyksikköön (heräämöön) toipumaan. Kivunhoito ja pahoinvoinnin ehkäisy hoidetaan potilaan tarpeiden mukaan. Toipuminen vaihtelee toimenpiteen mukaan: osa potilaista kotiutuu saman päivän aikana, toiset tarvitsevat lyhyen tai pidemmän sairaalahoidon. Yleisanestesia on turvallinen kokonaisuus, kun sitä toteutetaan asianmukaisesti ja potilasta valvotaan huolellisesti.