puudutuksen

Puudutus on lääketieteellinen toimenpide, jossa kehon tuntoisuus ja/tai tietoisuus alennetaan tilapäisesti kivun lievittämiseksi tai potilaan tajuttomuuden aikaansaamiseksi. Puudutuksia on useita tyyppejä: paikallispuudutus, joka vaikuttaa vain pieneen alueeseen; aluepuudutus, kuten spinaali- tai epiduraalipuudutus, joka vaikuttaa suurempaan kehon alueeseen; sekä yleinen puudutus eli yleisanestesia, jolloin potilas on tajuton ja hengitystä sekä verenkiertoa seurataan tarkasti.

Puudutusten toteuttaminen vaatii hoitohenkilökunnan huolellista suunnittelua ja potilaan arviointia ennen toimenpidettä. Anestesialääkäri määrittelee käytettävät puudutusaineet ja menetelmän sekä valvoo koko toimenpiteen ajan. Toimenpide etenee valmistelusta, puudutuksen lisäämisestä tai ylläpidosta, ja heräämisvaiheesta. Potilaan turvallisuus edellyttää jatkuvaa elintoimintojen monitorointia, mahdollisesti hengityslaitteiden käyttöä sekä kipulääkityksen ja lihasrelaksanttien hallintaa tarpeen mukaan.

Käytettyjä aineita ovat paikallispuuduttajat, kuten lidokaiini ja bupivakaiini, sekä yleisanestesiassa annosteltavat aineet sekä tarvittavat adjuvantit, kuten opioidit. Puudutuksiin liittyy pienhiirisiä riskejä, kuten allergiset reaktiot, toksisuus puudutusaineille, hengitys- ja verenkiertohäiriöt sekä harvinaisissa tapauksissa hermovauriot. Osa riskeistä voidaan minimoida asianmukaisella koulutuksella, oikean annostelun varmistamisella ja potilaan huolellisella seurannalla.

Käyttökohteita ovat muun muassa hammas- ja suun alueen toimenpiteet, pienet kirurgiset operaatiot sekä synnytys epiduraalipuudutuksella. Puudutuksen suunnittelussa painotetaan potilaan yksilöllistä riskinarviointia ja informoitua suostumusta.