paikallispuuduttajat

Paikallispuuduttajat ovat lääkkeitä, joita käytetään estämään kipu puuduttamalla tietty alue ilman yleispuudutusta. Vaikutus perustuu natriumkanavien toiminnan estämiseen neuronin solukalvolla, jolloin toimintapotentiaali ei synny ja kipu ei siirry keskushermostoon.

Ne jaetaan pääasiallisesti ester- ja amidirakenteen mukaan. Esterit kuten prokaiini ja benzokaiini sekä niiden paikallinen ja topikaalinen käyttö ovat yleisiä. Amideihin kuuluvat lidokaiini, mepivakaiini, prilokaiini, ropivakaiini, bupivakaiini sekä artikaiini; artikaiini luokitellaan useimmiten amideihin. Erot koodaavat sekä metaboliaa että toksisuutta, mikä vaikuttaa valintaan ja annostukseen.

Käyttömuotoja ovat infiltratiivinen puudutus, hermopäätteen tai hermoporukan puudutus (nerve block), sekä neuraxiaalipuudutukset kuten epiduraali ja spinaali. Topikaalinen käyttö on yleistä ihon, limakalvojen ja haavojen puudutuksessa. Tarvittaessa puudutteen kestoa voidaan pidentää lisäämällä vasokonstriktoria, yleensä adrenaliinia, jolloin paikallinen verenkierto pienenee ja vaikutus pitenee sekä systeeminen toksisuus vähenee.

Kesto ja turvallisuus: vaikutus kestää muutamasta minuutista useisiin tunteihin aineesta ja käytöstavasta riippuen. Yleensä pidemmät vaikutusajat ovat amideihin kuuluvilla aineilla. Haittavaikutukset voivat olla paikallisia tai systeemisiä; vakavimmat toksisuusoireet liittyvät keskushermostoon ja sydän- ja verenkiertoelimistöön. Tärkeää on noudattaa annosrajoja, huomioida potilaan ikä, maksa- ja munuaiskritiikit sekä mahdolliset allergiat, erityisesti esterimuotoihin. Turvallisuus vaatii henkilökunnan valmiutta hoitaa mahdollinen toksisuus- tai allerginen reaktio.