segregaatiolla

Segregaatiolla tarkoitetaan erottelua tai eriyttämistä, jossa ihmiset jaetaan ryhmiin heidän ominaisuuksiensa, kuten etnisen taustan, uskonnon, kielen, sosioekonomisen aseman tai muiden merkkien perusteella. Segregaation muotoja esiintyy sekä yksilöiden arjessa että laajemmin yhteiskunnan rakenteissa, ja ne voivat heijastua sekä fyysisessä tilassa että sosiaalisissa suhteissa.

Segregaatiolle voidaan erottaa kaksi pääperiaatetta: de jure -erottelu, joka on säädelty lailla tai viranomaisten päätöksillä, sekä de facto -erottelu, joka syntyy käytännön olosuhteista, kuten taloudellisesta eriarvoisuudesta tai käytännön ratkaisuista koulutukseen, asuinpaikkoihin ja palveluihin.

Käytännön ilmentymiä ovat asuinalueiden eriytyminen, koulujen ja työpaikkojen eriytyminen, julkisten tilojen ja palvelujen käyttöön liittyvä erottaminen sekä terveydenhuollon ja liikenteen saavutettavuuden eroavaisuudet. Segregaation taustalla vaikuttavat usein rakenteellinen rahoitus, syrjivät käytännöt, asuntopolitiikka sekä sosioekonomiset erot.

Seurauksia ovat eriarvoisuuden pysyvyys, mahdollisuuksien rajoittuminen, erimielisyyksien ja jännitteiden kasvu sekä yhteiskunnallinen koheesion heikkeneminen. Segregaatiota voidaan tarkastella myös tilana, jossa fyysiset rajat heijastavat sosiaalisia eroja.

Historiallisesti segregaatiolla on ollut vaikutusta muun muassa Yhdysvaltojen Jim Crow -lainsäädäntöön ja Etelä-Afrikan apartheid-poliitikoihin, sekä monien maiden koulutuksen, asuntopolitiikan ja työmarkkinoiden rakenteisiin. Nykyisin segregaation muotoja on sekä laillisten että käytäntöön johtuvien erojen kautta, ja desegregation- ja integraatioponnisteluilla pyritään tasa-arvoon.

Toimenpiteitä segregaation vähentämiseksi ovat syrjimättömyyttä koskeva lainsäädäntö, tasa-arvoa edistävät koulutus- ja asuntopolitiikat sekä monimuotoisuutta lisäävät ohjelmat, jotka parantavat pääsyä palveluihin ja mahdollisuuksiin tasapuolisesti.