Segregaatiota

Segregaatiota kuvaillaan ilmiönä, jossa ihmiset jaetaan ryhmiin heidän ominaisuuksiensa perusteella ja näille ryhmille annetaan eriarvoisia oikeuksia tai mahdollisuuksia palveluihin, koulutukseen sekä asumiseen. Segregaatio voi olla sekä rakenteellista ja lainsäädännöllisesti säädeltyä että arjen käytännöissä ilmenevää eriyttämistä. Se voi esiintyä sekä de jure että de facto -tasolla.

Tyypillisiä muotoja ovat asuinalueiden eriytyminen, jossa erilaiset ryhmät asuvat erillään toisistaan; koulutuksen rahoituksen ja laadun ero; julkisten palvelujen käytön erottelu sekä työmarkkinoilla ilmenvä eriarvoisuus. Segregaation syntyyn vaikuttavat taloudelliset erot, maantieteelliset tekijät sekä syrjintä ja ennakkoluulot. Segregaatiossa olevat ryhmät voivat kokea rajoituksia elämän keskeisillä alueilla ja heidän mahdollisuutensa yhteiskunnan oikeisiin, tasapuolisiin resursseihin voivat heikentyä. Segregaation vaikutukset voivat olla pitkäaikaisia ja heijastua terveyteen, koulutukseen, työllisyyteen sekä taloudelliseen asemaan, mikä edelleen vahvistaa eriarvoisuutta.

Historiallisiä ja tunnettuja esimerkkejä ovat Yhdysvaltojen Jim Crow -lait ja Etelä-Afrikan apartheid, joissa laki ja hallinto tukivat rotujen erottelua. Nykyään segregaatiota voi ilmaantua eri maissa monin tavoin: kaupunkisuunnittelussa, koulutuksessa, asuntopolitiikassa ja palvelujen saavutettavuudessa. Vastatoimia ovat syrjintä- ja perusoikeuslainsäädännön vahvistaminen, integraatio-ohjelmat, kohtuuhintaisen ja monimuotoisen asumisen edistäminen sekä suunnittelupäätösten tasa-arvoiset vaikutukset.