scenariotyöskentelyä

Scenariotyöskentelyä on systemaattinen menetelmä, jolla organisaatiot ja julkiset toimijat kartoittavat tulevaisuuden mahdollisia kehityspolkuja. Sen tarkoituksena ei ole ennustaminen, vaan erilaisten, vakuuttavien tarinoiden eli skenaarioiden rakentaminen, jotka kuvaavat keskeisiä ajureita ja epävarmuustekijöitä sekä niiden vuorovaikutusta.

Prosessi etenee usein vaiheittain: määritellään tavoite ja aikahorisontti; kartoitellaan ajureita kuten teknologia, talous, sääntely, ympäristö ja yhteiskunnallinen megatrendi; tunnistetaan kriittiset epävarmuudet; rakennetaan valituista tarinoista erilliset skenaariot; analysoidaan kunkin skenaarion vaikutukset ja kehitetään strategisia toimenpiteitä sekä varautumis- ja opportuniteettikeinoja; ja seurataan indeksien ja signaalien avulla realisoitumista.

Menetelmät ja työkalut vaihtelevat, mutta yleisiä ovat workshop-ympäristöt, tarinankerronta, skenaariomatriisit, backcasting sekä cross-impact -analyysit. Käytetään usein myös sidosryhmien osallistavaa lähestymistapaa sekä iteratiivisia kehityssyklejä, jotta oppi ja oletukset voidaan päivittää.

Hyötyjä ovat parempi valmistautuminen epävarmuuksiin, yhteisen suunnitelmallisen näkemyksen rakentaminen, riskien ja mahdollisuuksien varhainen tunnistaminen sekä viestinnän ja päätöksenteon tukeminen. Scenariotyöskentelyä sovelletaan muun muassa yritysstrategiassa, kaupungin kehittämisessä, julkishallinnon politiikoiden suunnittelussa sekä ilmasto- ja teknologia-ennakossa.

Rajoitteita ovat subjektiivisuus, vaativuus fasilitoidaan, usein aikaa sekä resursseja vaativa prosessi sekä se, ettei skenaario toimi ennusteena vaan vaihtoehtoisena todellisuuksien kuvauksena. Silti se lisää organisaation resilienssiä ja oppimiskykyä epävarmuuden edessä.