saastumiselle

Saastuminen tarkoittaa haitallisten aineiden, energian tai biologisten tekijöiden pääsyä ympäristöön tai elimistöön siten, että siitä seuraa haittaa. Termi "saastumiselle" on saastumisen illatiivimuoto, jota käytetään erityisesti kuvaamaan altistumista tai vaikutuksia säädösteksteissä ja riskinarvioinneissa.

Tyypillisesti saastuminen jaetaan ilmansaasteisiin, vesistöjen saastumiseen, maaperän saastumiseen sekä meluun, valoon, lämpöön ja sisäilman saasteisiin. Näillä alueilla esiintyvät haitalliset aineet ja ilmiöt voivat olla peräisin sekä ihmistoiminnasta että luonnollisista prosesseista.

Keskeisiä lähteitä ovat liikenne ja teollisuus sekä maatalous, jätteenkäsittely ja energiantuotanto. Päästöjä syntyy sekä epäpuhtauksina että kemiallisina yhdisteinä, jotka voivat siirtyä ilmaan, vesiin tai maaperään.

Saastumisella on terveysvaikutuksia, kuten hengityselinten ja sydän- ja verisuonijärjestelmän sairauksia, sekä laajempia vaikutuksia ekosysteemeihin, kuten eliöstön monimuotoisuuden vähenemiseen. Ympäristövaikutukset voivat heikentää veden ja maan tilaa sekä ilmanlaatua.

Seurantaan käytetään ilman ja veden pilaantuneisuuden mittauksia sekä indeksejä kuten PM2,5, typpioksidia, raskasmetalleja ja kemiallisia yhdisteitä. Esitutkimukset ja riskinarvioinnit ohjaavat sääntelyä, päästöjen vähentämistä sekä puhdistus- ja palautustoimia.

Ennaltaehkäisyyn kuuluvat päästörajotukset, teollisuuden puhdistusmenetelmät, parempi jäte- ja vesiensuojelu sekä infrastruktuurin ja maankäytön kestävyys. Varhaishoitovelvoitteet sekä korjaavat toimenpiteet auttavat vähentämään saastumisen riskejä.