ilmansaasteisiin

Ilmansaasteisiin viitataan yleisesti ilmakehään purkautuviin aineisiin, mukaan lukien hiukkaset ja kaasumaiset epäpuhtaudet, jotka heikentävät ilman laatua ja voivat vaikuttaa sekä ympäristöön että ihmisten terveyteen.

Yleisimmät ilmansaasteet ovat hiukkaset (PM), typen oksidit (NOx), rikkidioksidi (SO2), otsoni (O3) sekä eräät hiili- ja haihtuvat orgaaniset aineet sekä raskasmetallit. Näillä yhdisteillä voi olla sekä paikallisia että laajempia vaikutuksia, ja niiden koostumus vaihtelee riippuen päästöistä ja sääolosuhteista.

Lähteet ilmansaasteille ovat moninaiset. Tieliikenne on keskeinen päästöalusta kaupungeissa, mutta teollisuus, energiantuotanto, rakennus- ja muutosrakentaminen sekä puun ja biomassan poltto voivat tuottaa merkittäviä päästöjä. Maatalouden toiminnat sekä luonnolliset lähteet, kuten metsä- ja pölykaasut, voivat myös vaikuttaa ilmanlaatuun. Ilmansaasteet vaikuttavat sekä ulkoilmaan että sisäilmaan, ja altistuminen riippuu sekä ympäristötekijöistä että henkilökohtaisista tekijöistä.

Seuranta ja sääntely perustuvat sekä kansalliseen että kansainväliseen lainsäädäntöön. EU-lainsäädäntö asettaa raja-arvoja ilmanlaadulle, joita toteutetaan jäsenmaille valvonnan ja mittausverkostojen avulla. Kansallisesti ilmansaasteita seurataan ja niiden päästöjä pyritään vähentämään esimerkiksi energian tuotannon ja liikenteen päästöjä vähentävillä toimenpiteillä sekä kestävien ratkaisutujen edistämisellä.

Päästöjä voidaan vähentää muun muassa siirtymällä puhtaampiin energianlähteisiin, lisäämällä julkista liikennettä ja vähentämällä yksityisautoilua, sekä parantamalla rakennusten energiatehokkuutta. Yksilöt voivat vaikuttaa sisäilman laatuaan tuntemalla ilmanlaadun riskit ja vähentämällä sisäisiä päästöjä sekä tukemalla kestäviä elämäntapoja.