ilmansaasteita

Ilmansaasteet ovat ilmanlaadun epäpuhtauksia, jotka voivat olla kiinteitä hiukkasia, nestemäisiä partikkeleita tai kaasuja. Yleisimmät epäpuhtaudet ovat hiukkasaineet (PM10 ja PM2.5), typen oksidit (NOx, erityisesti NO2), rikkidioksidi (SO2), hiilimonoksidi (CO), otsoni (O3) sekä haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC). Sisäilman epäpuhtaudet voivat muodostua rakennusmateriaaleista, VOC:sta sekä tupakoinnista.

Lähteet ovat moninaiset: liikenne ja raskas teollisuus, energiantuotanto, maatalous sekä rakennustyöt ja kotitalouksien polttoaineet. Ulkoilman epäpuhtaudet voivat esiintyä suurempina liikenne- ja teollisuusalueilla, kun taas sisäilmassa korostuvat sisätilojen ilmacyklerin puutteet sekä ajankohtaiset lähteet kuten kemikaalit ja tupakointi.

Vaikutukset ovat sekä terveyteen että ympäristöön. Hengitysteiden ja sydän- sekä verenkiertoelimistön sairauksien riski kasvaa altistuttaessa ilmansaasteille, ja pitkäaikainen altistuminen voi heikentää elinennusteita. Ympäristössä epäpuhtaudet aiheuttavat happamoitumista, ravinnekuormitusta sekä troposkooppisen otsonin määrien muutoksia, mikä vaikuttaa kasveihin, materiaaleihin ja näkyvyyteen.

Seuranta ja sääntely: ilmanlaatuarvot määritellään kansallisissa päätöksissä sekä EU:n normeissa, ja Maailman terveysjärjestön suositukset toimivat taustana. Seurantaverkostot mittaavat pitoisuuksia ja arvioivat terveys- sekä ympäristöriskejä.

Ehkäisy ja vähentäminen: toimet kattavat päästörajoitukset, siirtymisen puhtaampiin polttoaineisiin ja ajoneuvoihin, energiatehokkuuden parantamisen sekä päästöjen talteenoton. Sisätiloissa keskeisiä ovat hyvä ilmanvaihto, ilmanpuhdistus ja tupakoinnin sekä kosteusvaurioiden hallinta.