ryhmäajattelusta

Ryhmäajattelu, eli ryhmäpaineen ilmeneminen päätöksenteossa, on psykologinen ilmiö, jossa yksilöt ryhmässä pyrkivät konsensukseen ja harmonian säilyttämiseen, usein oman kriittisen ajattelunsa kustannuksella. Tämä voi johtaa huonojen päätösten tekemiseen, koska epäsuotuisat tai vaihtoehtoiset näkemykset tukahdutetaan tai jätetään huomiotta.

Ilmiö syntyy yleensä tiiviissä ja yhtenäisissä ryhmissä, joissa ryhmän jäsenillä on vahva yhteenkuuluvuuden tunne ja halu kuulua joukkoon. Ryhmäajatteluun vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa ryhmän johtajan vahva mielipide, paine poiketa ryhmän enemmistöstä, tiedon puute ja todellisuuden vääristyminen. Jäsenet voivat itse sensuroida ajatuksiaan, kokea illuusion yhtenäisyydestä ja uskoa ryhmän moraaliseen ylivertaisuuteen. Myös ulkopuolisesta kriitikosta tiedon puute ja todennäköisyystulkintojen vääristyminen voivat johtaa.

Seurauksena voi olla päätösten huono laatu, joidenkin vaihtoehtojen sivuuttaminen, resurssien epäoptimaalinen käyttö ja epäonnistumisten käsittelyn vaikeus. Ryhmäajattelun ehkäisemiseksi voidaan suositella eriävien mielipiteiden aktiivista etsimistä, ulkopuolisten asiantuntijoiden kuulemista, päätösten analysointia useasta eri näkökulmasta ja ryhmän jäsenille vapauden antamista ilmaista epäilyksiään ja kritiikkiään avoimesti. Tavoitteena on luoda ympäristö, jossa kriittinen ajattelu ja monipuolinen keskustelu ovat sallittuja ja jopa toivottuja.