riskinarviointitekniikoista

Riskinarviointitekniikoista käsittelee menetelmiä ja työvälineitä, joilla tunnistetaan, analysoidaan ja arvioidaan riskejä eri toimialoilla. Riskinarvioinnin päätavoitteina ovat vaarojen tunnistaminen, todennäköisyyden ja seurausten arviointi sekä tiedon tuottaminen riskien hallintatoimille. Tyypillinen prosessi sisältää riskien tunnistamisen, analysoinnin, arvioinnin suhteessa hyväksyttäviin tasoihin ja seurannan tai mitigointitoimenpiteiden suunnittelun.

Tekniikat jaetaan usein kvalitatiivisiin ja kvantitatiivisiin. Kvalitatiivisia menetelmiä ovat esimerkiksi tarkistuslistat, SWOT-analyysi, asiantuntija-arviot sekä riskimatriisit. Strukturoituja lähestymistapoja ovat HAZOP (hazard and operability study), FMEA (failure mode and effects analysis) ja PHA (preliminary hazard analysis). Kvantitatiivisiin menetelmiin kuuluvat fault tree analysis (FTA), event tree analysis (ETA), Monte Carlo -simuloinnit ja todennäköisyysperusteinen riskilaskenta, joita käytetään erityisesti teknisissä ja taloudellisissa arvioissa.

Sovellukset ulottuvat teollisuus-, terveys-, ympäristö-, turvallisuus- ja kyberturvallisuuskonteksteihin sekä projektien ja toimitusketjujen hallintaan. Hyvä riskinarviointi perustuu luotettavaan tietoon, sopivaan menetelmävalintaan ja eri sidosryhmien osallistamiseen. Rajoituksia ovat muun muassa tietojen puute, asiantuntijalaatuisuus, epävarmuus ja menetelmien aika- tai resurssivaatimukset. Monet organisaatiot noudattavat kansainvälisiä ohjeita, kuten ISO 31000 -standardia, riskien systemaattiseen hallintaan.